Huomenta! :)
Kerrankin ehdin ja jaksan näpytellä täältä reissunpäältä juttua tänne blogiinkin. Mulla on ollut vähän ikävä tätä blogia, mutta en ole viimeaikoina ole ehtinyt kuin haaveilla koneella istumisesta niin, etten tekisi koulutehtäviä tai töitä. Ja jos aikaa olisikin ollut muuhun, niin mun aivokäyrä on näyttänyt ihan suoraa viivaa, joten Netflix ja sen kaikki aivottomimmat ohjelmat on tulleet nyt aika tutuksi. :)
Mun keikkarupeama alkaa vihdoin helpottaa, jäljellä on enää tämän päivän jälkeen yhteensä 7 reissupäivää jonka jälkeen saan taas olla hetken pidempään
kotona. Tää kuukausi on kieltämättä ollut aika rankka, viikko reissussa ja pari päivää kotona, viikko reissussa ja taas pari päivää kotona jne. Kaikki rutiinit ja rytmit niin unen kuin ruokailuidenkin suhteen on lentäneet jo ensimmäisessä kaarteessa ojaan ja niitä on sitten yritetty epätoivoisesti jäljentää normaalia muistuttavaksi kokonaisuudeksi tuolla matkan varrella niin hyvin kuin mahdollista.
 |
| Hotelliaamiainen |
 |
| Omat eväät otetaan tätä nykyä aina kaikkialle mukaan. |
 |
| Tämä näkymä alkaa olla jo tuttu: öiset kadut on mukavan hiljaisia ajella |
Haasteitahan tähän kaikkeen on tuonut myös kuun alusta alkanut dieetti. Tää mun jokakeväinen dieetti on ehtinyt kai jo muotoutua vähän niinkuin perinteeksi, mutta tänä vuonna otin pienen varaslähdön sen kanssa kun tykkään niin kovasti haasteista. Hahhah, no en oikeasti, mutta asenne ratkaisee vai mitä? :D Ruokavalio puhdistettiin jo ennen marraskuun alkua ja se toimikin tosi hyvin jo itsessään - tulosta tuli tosi hyvin ja fiilis oli ihan loistava. Nyt laitettiin taas uutta vaihdetta silmään ja niin treenit kuin ruokavaliokin on noudatettava pilkulleen. Se tarkoittaakin sitten matkalaukkua pullollaan eväitä, herätyskelloa herättämässä syömään, treenejä joita ei enää skipata yhtään.... Ei, vaikka roudatessa sattuisikin muljauttamaan nilkkansa ja saamaan sen vähän rikki. Sidettä ympärille ja matka jatkuu. No pakko myöntää että aika paljon potuttaa tuo nilkan nyrjäyttäminen, eikä se edes reilussa viikossa ole ihan palautunut entiselleen. Jalkatreenit pitää vähän miettiä uusiksi ja treenille ja töihin pitää sitoa vielä tukisidettä ympärille, mutta muuten mennään aika normaalisti. Uskoisin, ettei sille nyt ihan kamalan pahasti käynyt kun kävellä vielä pystyy... Eikö se ole kuitenkin ihan hyvä merkki? :)
 |
| No vähän se otti väriä ja turposi alkuun. Näyttää silti pahemmalta kuin oikeasti on. I hope. |
Oon nyt kuitenkin siinä pisteessä tätä mun matkaa, että fitness on otettava jo jokseenkin tosissaan. Prioriteettejä on muutettava aina tilanteen mukaan, ja juuri nyt mun prioriteettilistalla fitness ja dieetti on noussut ykköseksi. Kuulostaa ehkä aika hurjalta, mutta tää on tietoinen valinta. Tämän dieetin tavoitteena on saada kunto kisakireäksi, ja muuta vaihtoehtoa ei ole kuin panostaa täysillä. Mä tiedän mikä mua odottaa, ja mä tiedän ettei puolivillaisella panostamisella pääse siihen kuntoon mihin pyritään, joten seuraavan puolivuotisen verran mennään näin. En malta odottaa sitä että pääsen kotiutumaan ja syömään säännöllisesti ja treenaamaan kotisalille taas pariksi viikoksi niin, ettei reissut sotke mun juttuja yhtään! Haluan nähdä miten hyvin tää kone potkii kun saan vetää täydellä tankilla kaasu pohjassa kiihdytyssuoran päästä päähän. (Ai vitsi mikä vertauskuva. Hih!) Sitä odotellessa...
Mut nyt treenikamppeet niskaan ja treenille! Reipasta viikonloppua sinnekin! <3
