Reissumiehen eväät

No heipä hei! Täällä sitä kirjoitellaan tien päältä - tai oikeastaan kiskoilta. Takana olisi kuuden päivän työreissu Seinäjoelle ja ajattelinkin nyt kirjoittaa miten se meni näin fitnessurheilijan näkökulmasta.

Pahimmillaan kisadieetti luo paineita jo arjen pyörittämiseen, kun täytyisi olla sen verran hyvin hököllä siitä mitä suuhunsa laittaa (ja milloin) ja saada treenitkin tehtyä mielellään kovemmin kuin koskaan ennen. Mitäs se sitten on, kun eletään viikko hotellissa ja tehdään yöt töitä?

Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että minulle tuo fitness-arki menee jo ihan rutiinilla. Siinä ei ole säätämistä, ihmettelyä tai stressaamista, ja siksi normiarjessa dieettiläisen elämäkin on suhteellisen helppoa ja yksinkertaista. Minulle on myös kehkeytynyt suhteellisen hyvät rutiinit noille keikkareissuillekin, johon olen saanut yhdistettyä aika hyvin myös syömiset ja treenitkin. Harjoitus tekee mestarin, ja yritysten ja erehdystenkin kautta olen oppinut tekemään asioista stressittömiä ja suhteellisen sujuvia.

Joka reissussa on kuitenkin haasteensa, ja niin oli myös tässäkin. Hotellissa jossa asustelin, on remontti joka heitti vähän suunnitelmia ruokien lämmityksen suhteen uusiksi... Asukkaiden käytössä ollut mikro kun oli tehnyt katoamistempun, ja ruuat oli pakko käydä lämmittämässä respassa asti. Sinänsä mahtavaa, että sain käydä siellä lämmittämässä ruokani, olisi saattanut muuten vähän olla hankalaa saada aamupuuroa hiutaleina alas... :D Huone minulla oli kuitenkin hotellin perimmäisessä nurkassa, joten jokaisen lämmitettävän aterian kanssa oli vaellettava joskus ikuisuudelta tuntuva matka alakertaan ja takaisin huoneeseen... Nälkäisenä odottavan aika on joskus todella pitkä!

Mutta siinäpä nuo haasteet kuitenkin tämän reissun osalta olikin, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin! Otin aamupaloista lähtien kaikki ruuat mukaan joten tällä kertaa ei tarvinnut kikkailla yhtään aikojen tai ruokatilausten kanssa, ja se teki elämästä yllättävän helppoa. Loppuviikon söin sitten kotiruokien sijaan riisikakkuja tai couscousia sekä leikkelettä, joka olikin ihan piristävää vaihtelua proteiinien lähteenä. Kasviksina pikkuporkkanoita ja tomaattia, joten ihan toimivaa - vaikkakin hivenen pelkistettyä settiä siis.

Junaeväät pussista. Näppäriä nämä pussiateriat! 

Jauheet on helppo ja kevyt ratkaisu reissuun, kunhan pitää huolen siitä että syö oikeaa ruokaa silti päivässä enemmän kuin jauheita, niin kroppa ei säikähdä liikaa. :) 

Hotelliaamiainen a' la I Did It!

Treeneissä homma kulki paremmin kuin hyvin! Energiaa oli kuin pienessä kylässä ja koko viime viikon oli sellainen olo etten malta odottaa että pääsen taas treenaamaan! Hillitön euforia, hyvä olo ja into väritti kaikki viime viikon treenit, ja rauta nöyrtyi niinkuin en koskaan dieetillä olisi ollutkaan! Ihmettelin itsekin mistä nyt tuulee, mutta valkku tuumasi että kroppa käyttää nyt rasvavarastoja energianlähteenä tosi tehokkaasti ja käski vain nauttimaan nyt vielä kun voi. :D Ihanan rohkaisevaa, mutten yhtään epäile etteikö hän olisi oikeassa. Sanoista tekoihin siis, ja nautin vain olostani niin salilla kuin muutenkin.

Positiivisena huomiona on pakko sanoa, että vaikka oon jännittänyt tosi paljon dieetin ja nälän vaikutuksia noihin keikkoihin (jotka pyörii ihan puhtaasti fiilispohjalla) että milloin ei enää jaksa hymyillä ja käsitellä vaikeatkin asiakkaat ja tilanteet huumorilla, niin nyt sain optimoitua ruoka-ajat niin ettei nälkäkiukku ehtinyt nostaa päätään vaikka nälkä kurnikin välillä mahassa. Jes! Vielä ollaan siis selvillä vesillä.... *kop kop kop* ja keikoilla on vieläkin aivan timanttinen meininki! ;) Tästä on hyvä jatkaa, tällä viikolla lasketaan taas kaloreita mutta saan luultavasti myös tankkauksen joten ensi viikonlopun uudet keikkahaasteet ei vielä toivottavasti käy aivan ylitsepääsemättömiksi. :)

Ihanaa uutta viikkoa Sinullekin! <3 

"Tsemppiä loppudieettiin!"

Ääk! Siis LOPPU? Missä se ALKU oli?!

Pari tuttua on nyt ihan lähiaikoina toivottanut mulle tsemppiä loppudieettiin, ja mä oon ollut vähän hämilläni. Vaikka oon jo periaatteessa melkein puolessa välissä mun dieettiä, paino raksuttaa puntarissa alaspäin ja pikkunälkä kiusaa aina välillä... En silti oikein edes tajua vielä olevani dieetillä.

Dieetti alkoi vähän varkain, en juuri edes kertonut kenellekään olevani dieetillä - saati sitten kisadieetillä. Ennen dieettiä puhdistettiin ruokavalio niin, ettei se juuri eronnut dieettiruokavaliosta. Tai, pitäisikö sanoa ettei dieettiruokavalioni poikkea juuri tavallisesta ruokavaliostani. :) Näin en osannut ottaa stressiä tai paineita alkudieetistä, jolloin olin vasta aloittamassa tätä matkaa ja harjoittelin vielä elämää kilpaurheilijana.

Miten tästä eväsvuoresta ei tajua olevansa dieetillä...?

Nyt olen päässyt jutun juonesta kiinni. Ilmoittautumiset on tehty, valmistautuminen on aloitettu. Hotellit on varattu, biksut tilattu, meikki ja hiukset varattu, ja jäljellä on enää vain pari hassua mutkaa siihen että kisapäivä koittaa.

Fiilis on (vieläkin) hyvä. Hymyilyttää. Posetreenit sujuu hyvin ja opin koko ajan paremmin hallitsemaan kroppaani joka keikkuu yli 10cm läpinäkyvillä koroilla vääntyen korkkiruuviksi suuntaan ja toiseenkin. Posevalkkuni Annika Tuoman palaute on ollut tosi rohkaisevaa ja se tsemppaa kyllä todella paljon puskemaan eteenpäin. Ihana, miten voikin pari rohkaisevaa sanaa toiselta vaikuttaa niin paljon!

Mun kotisalilla KemiGymillä heiluu myös yhtenä omistajana Uusitalon Ari, joka sitten tsekkasi nyt viime viikolla mun kunnon ja poset myös ja palaute oli hyvää. Rohkaisevaa kuulla tuollaista palautetta myös muilta kuin omalta valkulta, vaikka valkkuuni luotan aivan 100%. On kuitenkin hyvä kuulla näkemystä myös muilta, ja Arillakin on aika monta kilometriä mittarissa tällä saralla joten vinkit otetaan ilolla vastaan.

Vanhalla kotisalilla kävin viikonloppuna treffaamassa muita kisailijoita ja kuuntelemassa mielenkiintoista asiaa urheilijan hyvinvoinnin huolehtimisesta... ja kävin myös allekirjoittamassa kilpailijasopimuksen. Voin viimein paljastaa, että olen ylpeä edustaja entisen kotisalini tiimissä, Team Classic Gymissä! Kaivoin siis vanhan Classicin hupparini naftaliinista ja kannan sitä jälleen ylpeydellä. <3

Mut nyt tsempataan loppudieetti! ;) 

Enjoy the ride

Dieetti etenee. Takana on ensimmäiset 8 viikkoa, ne helpot viikot kun aloitellaan niistä helpoista kiloista, saadaan kroppa käyntiin ja ruokaa saa syödä vielä ihan kivasti. Pikkuhiljaa kuitenkin lähestytään sitä vaihetta, että ruoka ja energia vähenee ja nälkä on jatkuva kaveri. Jaksaminen ja huumori on koetuksella.

Vielä hymyilyttää! :D

Juuri nyt oon siinä pisteessä, että ruoka on vähentynyt jo juuri niin sopivaksi, että nälästä on alkanut tulemaan jo vähän ärsyttävää. Tiiätkö sen yhden vanhan mainoksen, missä oli se "ärsyttävä pikkunälkä"? No juuri semmoinen kaveri mulla riekkuu olkapäällä 80% päivästä. Se ei ole ihan mahdoton, mutta just vähän silleen ärsyttävä että sen huomaa kyllä. Peilikuvassa ei sen sijaan ole tapahtunut vielä ihan hirveän suuria muutoksia - muutoksia kyllä on tullut, muttei sellaisia että ne vielä motivoisi ihan hurjasti. Nyt siis ollaan vielä vähän välivaiheessa, jossa ei auta kuin purra hammasta ja uskoa.

Jäljellä on vielä 12 viikkoa ennen viimeistelyviikkoa, ja odotettavissa on uutena lisäyksenä tuttavapiiriini ärsyttävän pikkunälän ilkeä isoveli, jättinälkä. Olen tähän saakka seuraillut mielenkiinnolla muutoksia kehossani, painon muutoksia, nälän tuntemuksia, ruoan merkitystä ja rytmitystä. Olen oppinutkin paljon omasta kropastani ja mielestäni; tämä on ollut todellinen opintomatka omaan itseeni ja sisimpääni. Nyt kuitenkin alan kallistumaan sille linjalle, että pian alkaa olla aika lakata miettimästä, ajattelemasta tai tutkiskelemasta ja laittaa aivot "pois päältä" tämän asian suhteen. Pian liika ajattelu on pahasta ja oikeasti vain pahentaa nälkää, stressiä ja kaikkia niitä fiiliksiä joita tämän dieetin edetessä tulee vastaan. Jos lakkaan miettimästä liikaa ja toteutan vain ruokavaliota ja teen treenit sen enempää miettimättä, voin keskittyä olennaiseen enkä siihen kuinka kurjaa on kun on nälkä.

Ruokatauko on odotettu hetki töissäkin

Mutta tässä kun vielä oon ehtinyt miettiä asioita, olen kokenut muutaman ahaa- elämyksen. Sanotaan, että fitnesselämä ja erityisesti kisadieetti on lopulta aika yksinäistä aikaa ja nyt vasta oikeasti ymmärrän, mitä sillä tarkoitetaan. Kukaan muu kuin minä itse ei ole dieetillä, ja fakta on ettei ketään muuta kiinnosta, onko mulla nälkä vai ei. Ei ketään muuta kiinnosta, ottaako mulla pattiin sen takia että mulla on nälkä ja väsyttää, vai johtuuko se kenties jostain muusta. Ei siis maksa vaivaa olla selittelemässä tai oikeuttamassa omaa käytöstään sillä, että olen itse valinnut sen että lähden kisoihin ja kisadieetille.

Ihan omassa rauhassa saa siis miettiä sitä nälkäänsä ja stressiä siitä, loppuuko aika kesken ja ehtiikö kunto kiristyä tarpeeksi ennen kisoja. Aivan itsekseen siellä treeneissäkin saa olla, ei kukaan pidä siellä kädestä kiinni. Ketään ei kiinnosta, sainko mä posekengistä rakot varpaisiin kun treenasin 1,5h putkeen poseja, tai että sattuuko siihen nilkkaan minkä loukkasin joulun alla. Voi olla, että jotain tämän blogin lukijaa kiinnostaa (ja se on ihanaa jos mun juttuja täällä lukee joku!),  mutta yksi asia on ihan varma: 22.4 Helsingin Kulttuuritalolla ei ketään kiinnosta kuinka rankkaa mulla on ollut. Vain sillä on väliä, että siellä olen valmis astumaan lavalle ja olemaan ylpeä siitä paketista minkä sinne vien. ;)

Tyhjässä jumppasalissa on vain minä ja peilit.

Aivan yksin en kuitenkaan onneksi ole tällä matkalla. Ympärilläni on ihan mielettömän ammattitaitoinen joukko ihmisiä, jotka auttavat mua viemään debyyttikisaani mahdollisimman hyvän version itsestäni.

Tässä vaiheessa matkaa esittelen ensimmäisen joukkion niitä supertyyppejä, jotka mahdollistaa sen että sinne lavalle päästään tänä keväänä:

Valmentajanani toimii Junnu Eskelinen, joka on opettanut mulle kaiken mitä tiedän fitneksestä, treenaamisesta ja syömisestä. Olemme tehneet yhteistyötä siitä saakka kun 3,5 vuotta sitten aloitin ensimmäisellä ruokavaliollani jotta jaksaisin ja voisin paremmin ja saisin terveellisemmistä elämäntavoista kiinni. Tavoitteellisesti kisoja varten ollaan Junnun kanssa tehty töitä vasta vuoden verran. Siinä mielessä olen onnekas valmentajani suhteen, sillä sen lisäksi että olen saanut todella ammattitaitoisen ja taitavan valmentajan, olen saanut myös ihanan elämänkumppanin ja yksityiskokin. :P Henkisenä tukena Junnu on korvaamaton, eikä pelkästään valmentajan ominaisuudessa, vaan myös kumppanina.

Poseerausvalkkunani on kultaakin kalliimpi, luova johtaja ja duracell-pupu Annika Tuoma. Annikan kanssa ollaan tunnettu jo pari vuotta, ja olinkin aivan innoissani kun pääsin hänen oppiin viime syksynä. Meillä synkkaa jutut yhteen niin hyvin, että Annikan kanssa on todella helppo tehdä töitä ja keskittyä juuri niihin juttuihin joilla on eniten merkitystä. Annikan kanssa saadaan varmasti kasaan hyvät muuvssit lavalle! ;)

Hierojana minulla on edelleen luottohierojani, Esko Tihinen joka huoltaa lihakseni kuntoon juuri niin tehokkaasti ja huolellisesti kuin urheiluhierojan pitääkin. On todella tärkeää, että kehoa huolletaan erityisesti kisakaudella, sillä tässäkin lajissa kropan kokonaisvaltainen toiminta on aika keskeinen juttu.

Lisäksi ympärilläni on paljon ihmisiä jotka tukevat ja kannustavat eteenpäin. Heistä on erityisesti mainittava tässä minun vanhempani, jotka ovat jopa ostaneet kotiinsa digitaalisen keittiövaa'an jottei minun sinne mennessä tarvitse kuskata omaa punnitakseni ruokani siellä. Äiti paistaa aina sinne mennessäni minulle kanaa, ostipa juuri uuden pannunkin jolla voi paistaa ilman paistorasvaa. <3 Heidän lisäkseen kotisalillani, KemiGymillä on upeita ihmisiä jotka tsemppaa ja heittää hyviä vinkkejä tälle matkalle. Myös entisellä kotisalillani Oulun Classic Gymillä samaten on monta ihanaa tuttua jotka piristää tällä matkalla ja kirittää jaksamaan. On hienoa huomata, että ympärilläni onkin loppujen lopuksi aika monta ihmistä jotka kannustaa ja auttaa minua matkallani. Kiitos.

Dieettausta ja kisaneitsyyksiä

Hei taas! Long time no see... Siinä taisi olla joulut ja uudetvuodet pientä kirjoitustaukoa tämän blogin suhteen, anteeksi siitä. Toivottavasti olet pysynyt mukana silti I Did It- somekanavilla jotka löytyvät tuosta yläreunan bannerista. :)

Käydäänpä nyt pikakelauksella läpi tärkeimmät kuulumiset! Joulu meni mukavasti kaksi päivää syöden ja viisi päivää turvoksissa ja kroppa tukossa. Uusi vuosi mentiin tosi tylsästi kotosalla, mutta leväten ja voimia keräten. Keikkarutistus ennen joulua veti mehut ihan kokonaan, joten lepo tuli todella tarpeeseen! Nyt taas on alkanut arki rullata eteenpäin pienellä tvistillä: keikkojen lisäksi oon tätä nykyä töissä myös rakkaalla kotisalillani, Kemi Gymillä, jossa auttelen siis aina tarvittaessa kiireisiä yrittäjiä. No sehän käy, sillä opinnot hoituu tässä jaksossa etänä ja salilla tulee oltua lähes päivittäin muutenkin. Oon sinänsä onnekas, että keikkareissuja lukuunottamatta pystyn panostamaan treenaamiseen ja käyttämään aikaani viikoilla sellaisiin asioihin jotka ovat mulle tärkeitä juuri nyt. <3

Siellä se on, kilpakumppaneideni keskellä, minun nimeni!! 

Suurin "paljastus" tämän kaiken keskellä on kuitenkin paljastettu jo, kun viime viikolla postasin I Did It- facebook sivulle kuvan Fitness Classicin kevään kisojen osallistujalistasta, jossa komeili oma nimeni bikini fitness beginners- sarjassa! Wooohoooo!! Kylmät väreet kulki kyllä lävitseni, en olisi uskonut tätä päivää tulevan! Tähän hetkeen on tultu pitkä matka vaikkei kisasuunnitelmat ole aina olleetkaan ajankohtaisia. Enhän alunperin edes aikonut kisata, oppia vain elämään terveellisemmin ja voimaan paremmin. Nyt on kuitenkin aika tehdä tämä matka aina kisalavoille saakka. On jännittävää seurata oman kropan muutoksia ja huomata muutoksia myös omassa päässäni, kun psyyke tekee omia temppujaan tällä jännittävällä matkalla.

Olen aina ollut kilpailuhenkinen, ja nyt se kilpailuhenkisyys nostaa jälleen päätään. Kilpailen kuitenkin tänä keväänä vain itseäni vastaan ja opettelen dieettaamaan kisoja varten, opettelen tuntemaan itseni ja opettelen ennen kaikkea vasta sitä kisaprosessia ja sitä mitä siellä lavalla tapahtuu. Ja mikä parasta, aion nauttia jokaisesta askeleesta täysillä, sillä onhan tämä aivan ainutlaatuinen kokemus! Kisaneitsyyden voi menettää vain kerran... ;)

14 weeks out / 14 viikkoa kisoihin

Voit seurata matkaani kohti huhtikuun kisalavoja Helsingin kulttuuritalolla Fitness Classicissa tämän blogin kautta (jota lupaan päivittää taas aktiivisemmin) sekä some-kanavilla Facebookissa ja Instagramissa nimellä @ididit_suvi!

Tulossa on ainakin tiimin paljastus, päävalmentajan kuntotsekki ja posevalmentajan treenejä. Pysy mukana! <3