Mättökrapula

Moikka moi taas!

Tässä onkin ollut hulinaa ja huisketta pikkujoulukauden käydessä kuumimmillaan. Viihdyttäjänä tulee otettua osaa pikkujouluihin aika ahkerasti, vaikkakin vain töiden merkeissä. Takana on 5 keikkaa, edessä olisi vielä 9 ennen jouluun rauhoittumista. Tämä antaa haasteita niin treenien kuin syömistenkin osalta, ja vaikka niiden ja keikkojen kanssa tasapainottelua onkin harjoiteltu jo useamman vuoden ajan, on se aina vähän haastavaa. Tällä viikolla keikkoja tulee tehtyä kolme, joka tarkoittaa sitä että roudauksineen keikkapäiville tulee pituutta reilusti yli 12 tuntia. Niille päiville varaudutaan sitten nopeasti syötävillä tai juotavilla eväillä, ja energiaa palaa aika reippaasti, joka tarkoittaa sitä ettei välttämättä ole maata kaatavaa jos joku treeni jäisikin välistä sillä viikolla. Tietenkään se ei ole optimaalista lihasten muotoilun kannalta, mutta on pakko yrittää ajatella se mieluummin siitä lähtökohdasta, että ymmärtää kuluttavansa silti ihan uskomattoman määrän energiaa kantamalla äänentoistokalustoa, valoja ja piuhoja, keikkumalla katonrajassa asentamassa rekvisiittaa tai heilumassa mikserin takana yllyttäen juhlakansaa bailaamaan itsensä hikeen. Askelia tulee ihan kiitettävästi jo pelkän 4h keikan aikana, mitä askelmittaria on uskominen. Se ei ole salitreeniä, mutta kyllä se aerobisesta ainakin menee. :D

Perjantain bileissä palattiin tulevaisuuteen. Tuossa puvussa tuli kyllä ihan mukavasti hiki! 

Viime viikonloppuna tein vain yhden keikan ja lauantaina ja sunnuntaina sain olla kotosalla. Olen siivonnut ruokavaliotani aika tiukaksi viimeisen 1,5 kuukauden ajan jättäen herkuttelut ja cheat mealit minimiin. Tarkoitus on ollut saada kroppaa tiiviimmäksi ja saada tulosta puhtaalla, laadukkaalla ruoalla ja kovalla treenillä. Se on kannattanut, sillä peilikuva tuntuu menevän koko ajan eteenpäin aika vaivattomasti. Nyt sitten lauantain ja sunnuntain ajan sain luvan kanssa vetää aivan jäätävän määrän herkkuja napaan, kaupassa valitsin ostoskoriin kaikki mahdolliset asiat joita on tehnyt tai voisi tehdä mieli. Olen puhunut täällä blogissakin kohtuudesta, mutta viime viikonlopun ajan kohtuus sai murjottaa nurkassa hylättynä.

Viikonlopun ruokalistalta löytyi eineslihapullia, tuorepastaa ja pestoa, juustoa, sämpylöitä, salamia, pakastepizzaa, pari pussia karkkia, suklaalevy, sipsiä, jääteetä, suklaakääretorttua ja hillomunkkia. Huhhuh.

Ihan. Kauheeta. P*skaa.

Vetää hiljaiseksi tuo lista. En oo pitkään aikaan vetänyt noin paljon einestä napaani, puhumattakaan karkeista tai sipseistä. Parhaani yritin ja söin sitkeästi pitkin päivää herkkuja ja yritin nauttia. Mutta herkut ei uponneetkaan enää niin vaivatta kuin ennen. Tuli huono olo. Karkeista jopa nenä meni tukkoon ja sipseistä tuli ällö olo. Pasta, tuo mun ikiaikainen herkkuystävä tökki jo puolessa välissä annosta. Yöllä jouduin heräämään kesken makoisimpien unien vessaan ja sielläpä tulikin vietettyä sitten puolet yöstä vatsanväänteistä kärsien. Sunnuntaina virheestäni oppineena jätin pastat ja sipsit syömättä mutta urheasti yritin saada herkkuvuorta katoamaan. Huono olo tuli jälleen, ja vannon että illan tullen kärsin ruoka-lasku-humalasta.  Näin maanantainakin kroppani kärsii turvotuksesta, nesteisyydestä, vatsanpuruista ja tukkoisuudesta. Olo on edelleen kamala. Ihan niinkuin olisi karpula. Kylmä hiki, etova olo, maha sekaisin ja naama... no. Sanotaanko näin, että tänään ei tee mieli pahemmin katsella peilikuvaa. Puntarikin taisi näyttää pari kiloa enemmän kuin viime viikolla. Auts.

Miksi siis söin? Kuulostaako terveeltä? No ei. Ei tietenkään ole tervettä, terveellistä tai hyväksi syödä niin paljon että tulee huono olo. Mutta hassuinta tässä oli se, että en edes syönyt paljoa. Mun kroppa vaan on tottunut siihen puhtaaseen ruokaan jossa ei ole paljoa lisäaineita, valtavaa määrää suolaa tai rasvaa tai sokeria. Onko tämä nyt puhtaan ruokavalion noudattamisen hinta?? Haluaisin sanoa, että olen surullinen, mutta toisaalta. Mitä menetän sillä, etten voi enää syödä mättöä samalla tavoin kuin ennen? En enää kaipaa herkkuja, enkä todellakaan kaipaa sitä oloa mikä niiden syömisestä tulee. Tavallaan voidaan sanoa, että viime viikonlopun herkkupäivät ajoivat asiansa paremmin kuin osasin odottaakaan. Koska eihän herkkuja oikeasti tarvita mihinkään - saman asian ajaa makoisa omena (josta haaveilin sunnuntaina) tai oikein hyvä, laadukas kiinalainen tee hunajan kera. Myös puuro hyvänmakuisen protskujauheen, hunajan ja kanelin sekä marjojen kanssa on melkoisen hyvää.

Jatkan siis tällä linjalla millä olen mennyt viimeiset 1,5 kuukautta ja olen entistä tyytyväisempi olooni  ja elämääni. Jänniä asioita nämä ruokajutut kuitenkin on, vai mitä? :)

Keikkakiireiden vuoksi päivitystahtini tänne blogiin on varmasti yhtä harva kuin naapurin papan hampaat, mutta löydät minut myös Facebookista I Did It - Suvin sivulta ja Instagramista, jonne päivitän fitnesselämäni kuulumisia vähän useammin. Linkit noille sivuille löydät blogini ylävalikosta. ;)

Tsemppiä viikkoosi! <3 

Reissuhommia ja haasteita

Huomenna se alkaa. Paluu arkeen. Oon ollut nyt muutaman viikon "opintovapaalla" töiden puolesta, joka tarkoittaa sitä etten ole ottanut keikkaa tähän väliin jotta voisin keskittyä opiskeluun enemmän. Syksyllä tein rundia ympäri Suomen, ja vaikka se on sellaista työtä jota tykkään tehdä niin se käy raskaaksi jos viikot yrittää elää edes suurinpiirtein "normaalia" elämää - puhumattakaan fitness- laiffista. :D

Tie kutsuu taas!

Jos tällä kertaa matkustaisi kuitenkin oikein päin... :D

Kun normaalisti päivärytmi on 7-23 ja ruokailut, treenit ja unet on optimoitu tiettyyn aikatauluun ja elämä rytmittyy niiden ympärille, on keholle ja mielellekin aikamoinen shokki kun yhtäkkiä työpäivälle saattaa tulla pituutta 20h; aamukuudelta ylös ja yöllä pääsee nukkumaan ehkä neljän jälkeen. Koska keikkailen ympäri Suomea, saattaa ajomatkoillekin tulla jonkin verran pituutta. Kropalle autossa monen tunnin istumiset on rankkoja ja yövalvomiset, nestevajaukset ja ruokailujen venymiset tekevät tepposia aika nopeasti. Kuinka siitä selvitään? No. En tiedä.

Kuinka minä siitä yritän selvitä? Koska huomenna olen taas lähdössä viikoksi keikkareissulle, on ehkä syytä yrittää tuumia hetki sotasuunnitelmaa kuntoon jotta koko viikko ei menisi ihan läskiksi vain sen takia, että "olen reissussa".

Superkeikkoja, supermeininkiä. Tää on niin parasta.

Ensin täytyyy miettiä ruokailut kuntoon. Minulla on reissussa neljä keikkaa, jotka kaikki alkaa klo 23 ja loppuu 3:30. Pääsen hotellille n. 04:00 jolloin pitäisi syödä iltapala. Aamupala hotellissa on klo 06-10 joten joko herään klo 09:00 syömään aamupalan tai sitten vain valvon kuuteen asti jolloin syön aamiaisen jo silloin. Tässä on pari ongelmaa: Rytmit heittää aika pahasti jos valvon yhtäkkiä aamukuuteen saakka, ja aamupalasta tuleekin silloin iltapala - joka ei ole varsinaisesti optimaalista sillä elimistöni ei oikeastaan tarvitsisi sitä hiilaria koneeseen "yötä" vasten. Päätöksiä, päätöksiä. Tietenkään mikään maailma ei kaadu vaikka tekisinkin kummin tahansa, mutta jos yritetään pitää mahdollisimman hyvin kiinni totutusta systeemistä ettei muutoksia tulisi liiaksi, on tämä vähän nyt vielä pohdinnan alla. Ehkä en vaan ota tästä mitään stressiä.

Tässä olis jo ihan hyvä hotelliaamiainen fiksuhkoilla valinnoilla.

Seuraava ruoka pitäisi olla sitten klo 13 jolloin kellon saa laittaa taas herättämään. Mitä sitten syödään, onkin se seuraava haaste. Riisit tai couscousit valmistuu kyllä huoneessa tai hotellin mikrossa, mutta proteiininlähde pitänee harkita vielä. Ongelmana on, ettei hotellin minibaarikaappi ole tarpeeksi kylmä että kotoa mukaan otettu liha säilyisi koko viikkoa hyvänä. Menen ehkä tällä kertaa joko säilykeliha tai leikkele -linjalla. Onneksi siinä on kauppa ihan lähellä joten keksin kyllä jotain jännää tähän. Toisaalta, Mannisen ProMeal on kyllä hankittu varastoon juuri tällaisia reissuja varten, joten taidanpa tehdä elämäni helpoksi ja tekaisen tähän väliin sheikkeriin nestemäisen välipalan. Problem solved, eikä tarvitse vaivata aivonystyröitään liiaksi tämän suhteen! :)

Tämäkin ratkaisu on tullut testattua, mutta viikon ruuat ei taida selvitä hengissä sunnuntaihin saakka täälläkään.

Iltapäivällä voisi olla hyvä käydä liikkumassa, ja koska tälle viikkoa osuu kevennetty viikko niin treeneistäkään ei tarvitse ottaa kauheasti stressiä tällä reissulla. Läheisellä salilla pääsen pumppailemaan lihasryhmät läpi, ja muuten teen vain aerobista jotta aineenvaihduntani pysyisi liikkeessä. Se kun yrittää aika hanakasti stopata näillä reissuilla, on tärkeää että sen saisi pysymään yllä jottei olosta tule ihan nuutunut, tukkoinen ja kurja. No joopa joo, yrittäähän aina voi. :P

Iltasella pääsen syömään sitten raflaruokaa, kun asiakas tarjoaa näillä reissuilla sen yhden aterian päivässä lähiravintolaan. Klo 17:00 Amarillon ruuat houkuttaa herkkuineen, mutta tiedossa on pelkistetty kanasalaatti kotipakettiin ja huoneeseen syömään mikrotettujen riisien kera. Jes. Lopulta iltapala sujahtaa kurkusta alas ennen keikkaa, klo 21:30.

Pientä säätämistähän tää vähän vaatii, mutta ei oo paha rasti.

Ihan iisi piisi siis! Täytyy myöntää, että itsellekin nämä on aika hankalia juttuja joskus, jos niistä alkaa tekemään liian vaikeita. Tietysti nyt kun tavoitteet on korkealla, vaatii reissueväätkin jonkin verran tarkkuutta. Mikään ei kuitenkaan ole mahdotonta, täytyy vain istahtaa alas ja miettiä miten nuo ruokailut toteutetaan. Kompromisseja joutuu tekemään, mutta niistä ei saa ottaa stressiä sillä elämä on.

Tavoitteena on tehdä parhaani, ja jos joku ei menekään siten kuin olen ajatellut, täytyy miettiä miten ensi kerralla voisin tehdä paremmin. Kirjoittelen teille reissusta kuulumisia, jos en ihan blogiin asti niin seuraile tämä viikko I Did It- Suvin sivua Facebookissa. Saas nähdä miten tytyn käy! :)

Loppuun vielä kiitokset kaikille kuvistani Instagramissa tykänneille ja kuviani tägänneille! <3 Ootte aivan ihania ja oon otettu jokaisesta tykkäyksestä jonka oon saanut! Tällä kertaa ei lähettilään viittaa ripustettu minun harteilleni, mutta Biancaneve on saanut neljä aivan upeaa naista lähettiläiksi riveihinsä! Minä saankin siis keskittyä edelleen tuottamaan tänne sisältöä juuri Sinua varten. :) Luvassa on jatkossakin omia kuulumisia valmistautumisestani ensi vuoden kisalavoja varten, sekä pieniä ja suurempiakin vinkkejä sinunkin arkeesi. 

Tsemppiä tämän viikon haasteisiin myös sinulle! <3 

Motivaatiotreeniä

Onko sulla ollu joskus hankala saada siitä motivaatiosta kiinni? Onko tehnyt tiukkaa lähteä salille? Tai vaikka salille asti pääsisikin, niin täällä pimeässä pohjolassa on joskus vähän vaikea päästä vauhtiin ja tekemisen makuun. Kaikilla laiskottaa joskus, niin myös mulla. Ajattelinkin nyt kertoa vähän mun tämän hetken motivaatioajatuksista, niistä, jotka saa mut ylös sohvalta, tekemään vielä yhden sarjan ja vielä pari toistoa lisää.

Mulla on pari kikkaa, jotka saa mut tekemään lujempaa, kovempaa ja enemmän, ja jaan ne nyt sun kanssa:

•  Ensimmäisenä on vanha kunnon mielikuva. Oon nähnyt Instassa jonkun superkovat takareidet, jota mietin takareisiä tehdessä. Tässä on hyvä esimerkki siitä, miksi koen että vertailusta on joskus hyötyäkin. (Kirjoitin siitä enemmän tekstissäni Ajatuksia vertailusta.) Mielessä on joku tietty tavoite johon haluan päästä ja se onnistuu sillä, että teen vielä sen yhden toiston. Se ajatus auttaa jaksamaan ja motivoi tekemään vielä vähän kovempaa.

 

• Toisena tämä ah niin ihana peilikuva- ajatus. Tää saattaa nyt kuulostaa vähän hassulta, mutta kerron tän nyt silti. Jokainen meistä tsekkailee välillä sitä peilikuvaansa ja tutkii onko muutosta tullut, mikä osa kehosta tarvitsisi lisää treeniä (eikä sitten unohdeta katsoa myös sitä mihin on onnistunut saamaan jo hyvin edistystä!) ja niin edelleen. Mä mietin siinä peilin edessä, että onkohan vaikka kankussa nyt tarpeeksi lihaa, pitäiskö sinne saada lisää, ja muistan sen ajatuksen salilla. Mä ajattelen, että en halua seuraavalla kerralla miettiä peilin edessä että miksi en puskenut lujempaa, miksi en antanut kaikkeani kun siihen oli tilaisuus.
 

 

• Kolmantena on se THE tavoite. Ajatus siitä, mitä kohti tähdätään ja mikä siellä tulevaisuudessa odottaa. KISALAVA. Mietin aika paljon treenillä sitä, että tulen jossain vaiheessa seisomaan siellä lavalla pikku-pikku bikineissä, paljetit kimallellen ja tukka töötingissä ja toivottavasti ylpeänä itsestäni ja saavutuksestani. Lavalla seistessäni en halua miettiä, että "olisinpa tehnyt enemmän" tai "kunpa olisin jaksanut kovempaa". En halua arvuutella olisinko pystynyt parempaan jos olisin antanut kaikkeni. Kun annan kaikkeni, pystyn seisomaan siellä lavalla ylpeänä omasta saavutuksestani ja tietäen, etten olisi voinut tehdä mitään paremmin. SE on minulle se tavoite, ei niinkään palkintosijat.

Tulipa siinä paatosta kerrakseen, mutta olipa sulla sitten kisatavoite tai ei niin toivottavasti saat näistä ajatuksista jotain myös itsellesi. Tavoitteesi, tai se syy miksi olet kiinnostunut terveellisistä elämäntavoista, urheilusta, fitneksestä tai ihan jostain muusta voi olla aivan eri kuin minulla. Mikä ikinä sitten onkaan juuri SINULLE tärkeää, toivon että sait itsellesi motivaatiota tai inspiraatiota oman motivaation lähteesi löytämiseksi tästä kirjoituksesta.


Haluan myös kiittää lopuksi kaikkia jotka ovat käyneet tykkäilemässä Instagramissa @ididit_suvi kuvista ja tägäämässä #BiancaneveAmbassador- tägiä kuviini. Suuri kiitos tuestasi ja avustasi, olen onnellinen jokaikisestä tykkäyksestä ja tägäyksestä jonka saan! On ihan sama riittääkö se saamaan mut ambassadoriksi vai ei, sillä jo se että autatte mua tässä tempauksessa, on jo paljon! <3

(Ai mikä ambassador? Lue edellinen postaukseni täältä!)

PS.Vielä ehtii tykkäillä ja tägäillä mun kuvista, jokainen tykkäys auttaa! 

Avunpyyntö

Hei taas! <3

Täälläpä sitä ollaan, haaveilemassa taas uusista mahdollisuuksista ja seikkailuista. Hullutuksia mielessä taas, mutta tarvisin tässä  hullutuksessa vähän apua. Oon yleensä tosi huono pyytämään apua muilta, mutta here goes nothing, syteen tai saveen, tästä se lähtee...

Katsohan kun aivan ihana Biancaneve - niminen vaatemerkki etsii uusia lähettiläitä, Biancaneve Ambassadoreja Someen edustamaan heidän treenivaatteitaan. Hakuaika on päättynyt eilen, ja minäkin sitten raapustin oman hakemukseni muiden joukkoon. Haluaisin todella päästä edustamaan tuota merkkiä, sillä uskon että hyvälaatuinen ja tyylikäs treenivaate on jokanaisen (ja miehenkin) oikeus. Biancanevellä on kauniita, hyvin leikattuja ja ihanan mallisia vaatteita kaikille, jotka viettävät treenivaatteissa aikaa paljon ja haluavat silti näyttää tyylikkäiltä, huolitelluilta ja naisellisilta, ja uskon että olisin aika hyvä edustaja heidän merkilleen.

Nyt sitten alkaa seuraava vaihe hakuprosessissa, ja siihen mä tarvisin juuri SUN apua. Tiedän, että meidän yhteinen matka tämän blogin tiimoilta on vielä aika lyhyt, mutta mä uskon että mulla on vielä tosi paljon annettavaa niin sulle kuin monelle muullekin lukijalle. Joten, tässä tulee esimerkkejä siihen, miten sä voisit auttaa:

Kuva lainattu Galleria Esplanadin Biancaneven liikkeen esittelysivulta.

- Olisi ihan mahtavaa, jos kävisit katsomassa Instagramissa #BiancaneveAmbassador ja tykkäämässä suosikkikuvistasi tai -ehdokkaastasi. (Olisi tietysti ihan mielettömän hienoa jos minä olisin suosikkiehdokkaasi... :) )

- Lisäksi, jos kannustat mua Ambassadoriksi, tägää #BiancaneveAmbassador mun kuviin I Did It- Instagram- tililläni kiinnittääksesi Biancaneven huomion! Arvostaisin apuasi ihan sanoin kuvaamattoman paljon! <3

- Ja lopuksi, auta mua saamaan näkyvyyttä ja kertomaan tarinoitani useammalle ihmiselle. Jaa tätä linkkiä vaikka noista tän tekstin alta löytyvistä pikkuisista jakopainikkeista, tai kopioi linkki vaikka Facebookkiin.  (Ääk, onkohan tää jo liikaa pyydetty!? Jos ei oikeasti kehtaa jakaa tätä muille, ei se mitään. Tykkään susta silti! <3 )

Tarvitsen kaiken avun mitä saan, sillä mulla ei vielä ole maailman eniten seuraajia mutta tää tilaisuus olis niin kuin tehty mua varten! Löydät suorimman tien mun Instagram- sivulle tuolta ylälaidan linkistä, tai appista @ididit_suvi

Yksin voi ponnistaa korkealle, mutta yhdessä voi kurkottaa jo tähtiin.