Mättökrapula

Moikka moi taas!

Tässä onkin ollut hulinaa ja huisketta pikkujoulukauden käydessä kuumimmillaan. Viihdyttäjänä tulee otettua osaa pikkujouluihin aika ahkerasti, vaikkakin vain töiden merkeissä. Takana on 5 keikkaa, edessä olisi vielä 9 ennen jouluun rauhoittumista. Tämä antaa haasteita niin treenien kuin syömistenkin osalta, ja vaikka niiden ja keikkojen kanssa tasapainottelua onkin harjoiteltu jo useamman vuoden ajan, on se aina vähän haastavaa. Tällä viikolla keikkoja tulee tehtyä kolme, joka tarkoittaa sitä että roudauksineen keikkapäiville tulee pituutta reilusti yli 12 tuntia. Niille päiville varaudutaan sitten nopeasti syötävillä tai juotavilla eväillä, ja energiaa palaa aika reippaasti, joka tarkoittaa sitä ettei välttämättä ole maata kaatavaa jos joku treeni jäisikin välistä sillä viikolla. Tietenkään se ei ole optimaalista lihasten muotoilun kannalta, mutta on pakko yrittää ajatella se mieluummin siitä lähtökohdasta, että ymmärtää kuluttavansa silti ihan uskomattoman määrän energiaa kantamalla äänentoistokalustoa, valoja ja piuhoja, keikkumalla katonrajassa asentamassa rekvisiittaa tai heilumassa mikserin takana yllyttäen juhlakansaa bailaamaan itsensä hikeen. Askelia tulee ihan kiitettävästi jo pelkän 4h keikan aikana, mitä askelmittaria on uskominen. Se ei ole salitreeniä, mutta kyllä se aerobisesta ainakin menee. :D

Perjantain bileissä palattiin tulevaisuuteen. Tuossa puvussa tuli kyllä ihan mukavasti hiki! 

Viime viikonloppuna tein vain yhden keikan ja lauantaina ja sunnuntaina sain olla kotosalla. Olen siivonnut ruokavaliotani aika tiukaksi viimeisen 1,5 kuukauden ajan jättäen herkuttelut ja cheat mealit minimiin. Tarkoitus on ollut saada kroppaa tiiviimmäksi ja saada tulosta puhtaalla, laadukkaalla ruoalla ja kovalla treenillä. Se on kannattanut, sillä peilikuva tuntuu menevän koko ajan eteenpäin aika vaivattomasti. Nyt sitten lauantain ja sunnuntain ajan sain luvan kanssa vetää aivan jäätävän määrän herkkuja napaan, kaupassa valitsin ostoskoriin kaikki mahdolliset asiat joita on tehnyt tai voisi tehdä mieli. Olen puhunut täällä blogissakin kohtuudesta, mutta viime viikonlopun ajan kohtuus sai murjottaa nurkassa hylättynä.

Viikonlopun ruokalistalta löytyi eineslihapullia, tuorepastaa ja pestoa, juustoa, sämpylöitä, salamia, pakastepizzaa, pari pussia karkkia, suklaalevy, sipsiä, jääteetä, suklaakääretorttua ja hillomunkkia. Huhhuh.

Ihan. Kauheeta. P*skaa.

Vetää hiljaiseksi tuo lista. En oo pitkään aikaan vetänyt noin paljon einestä napaani, puhumattakaan karkeista tai sipseistä. Parhaani yritin ja söin sitkeästi pitkin päivää herkkuja ja yritin nauttia. Mutta herkut ei uponneetkaan enää niin vaivatta kuin ennen. Tuli huono olo. Karkeista jopa nenä meni tukkoon ja sipseistä tuli ällö olo. Pasta, tuo mun ikiaikainen herkkuystävä tökki jo puolessa välissä annosta. Yöllä jouduin heräämään kesken makoisimpien unien vessaan ja sielläpä tulikin vietettyä sitten puolet yöstä vatsanväänteistä kärsien. Sunnuntaina virheestäni oppineena jätin pastat ja sipsit syömättä mutta urheasti yritin saada herkkuvuorta katoamaan. Huono olo tuli jälleen, ja vannon että illan tullen kärsin ruoka-lasku-humalasta.  Näin maanantainakin kroppani kärsii turvotuksesta, nesteisyydestä, vatsanpuruista ja tukkoisuudesta. Olo on edelleen kamala. Ihan niinkuin olisi karpula. Kylmä hiki, etova olo, maha sekaisin ja naama... no. Sanotaanko näin, että tänään ei tee mieli pahemmin katsella peilikuvaa. Puntarikin taisi näyttää pari kiloa enemmän kuin viime viikolla. Auts.

Miksi siis söin? Kuulostaako terveeltä? No ei. Ei tietenkään ole tervettä, terveellistä tai hyväksi syödä niin paljon että tulee huono olo. Mutta hassuinta tässä oli se, että en edes syönyt paljoa. Mun kroppa vaan on tottunut siihen puhtaaseen ruokaan jossa ei ole paljoa lisäaineita, valtavaa määrää suolaa tai rasvaa tai sokeria. Onko tämä nyt puhtaan ruokavalion noudattamisen hinta?? Haluaisin sanoa, että olen surullinen, mutta toisaalta. Mitä menetän sillä, etten voi enää syödä mättöä samalla tavoin kuin ennen? En enää kaipaa herkkuja, enkä todellakaan kaipaa sitä oloa mikä niiden syömisestä tulee. Tavallaan voidaan sanoa, että viime viikonlopun herkkupäivät ajoivat asiansa paremmin kuin osasin odottaakaan. Koska eihän herkkuja oikeasti tarvita mihinkään - saman asian ajaa makoisa omena (josta haaveilin sunnuntaina) tai oikein hyvä, laadukas kiinalainen tee hunajan kera. Myös puuro hyvänmakuisen protskujauheen, hunajan ja kanelin sekä marjojen kanssa on melkoisen hyvää.

Jatkan siis tällä linjalla millä olen mennyt viimeiset 1,5 kuukautta ja olen entistä tyytyväisempi olooni  ja elämääni. Jänniä asioita nämä ruokajutut kuitenkin on, vai mitä? :)

Keikkakiireiden vuoksi päivitystahtini tänne blogiin on varmasti yhtä harva kuin naapurin papan hampaat, mutta löydät minut myös Facebookista I Did It - Suvin sivulta ja Instagramista, jonne päivitän fitnesselämäni kuulumisia vähän useammin. Linkit noille sivuille löydät blogini ylävalikosta. ;)

Tsemppiä viikkoosi! <3