Päätös: Tulevaisuuden kisatavoitteet

Nyt se on tehty.  Päätös.  Pari viikkoa sitä piti makustella ja harrastaa itsetutkiskelua, mietiskellä ja ihmetellä, ennen kuin pystyin sen sanomaan siten, että uskoin sen itsekin.

Minusta tulee... eikäs kun, minusta tuli fitness kilpailija. Kilpaurheilija. Nyt se on totta, ja nyt se on päätetty. 

Mitä se tarkoittaa? Mikä muuttuu? 

Kaikki muuttuu, mutta mikään ei muutu. Intensiteetti ja keskittyminen muuttuu vieläkin suuremmiksi, nyt on aika panostaa kisoja varten ja tehdä taas pikkuisen kovempaa. Prioriteetit muuttuu nyt tietoisesti, ja vaikka offilla en voi enkä halua elää "kieltolain alaisena" vain sen takia, etten saisi tehdä asioita niin nyt täytyy vähän alkaa miettimään mitä ja miten asioita ja valintoja teen. 

Kuulostaa siltä, että kisasuunnitelmat rajoittaisi elämääni jotenkin erityisen paljon. No tietyllä tavalla ehkä, mutta toisaalta. Haluan haastaa itseni ja katsoa mitä kovalla työllä saadaan aikaan. Kisatavoite on tietyn ajan päässä siintävä maaliviiva, ja matka sinne on piirtynyt päivä päivältä selkeämmäksi mielessäni. 

Aion kuitenkin esimerkiksi jatkaa työtäni joka on pääsääntöisesti keikkojen tekemistä ympäri Suomen, ja joka tarkoittaa unirytmin muuttumista, epäsäännöllisiä ruokailuja, treenien mahdollista siirtymistä tai jopa niiden skippaamista - mutta myös paljon paljon uusia ja hienoja kokemuksia. Kaikesta en siis aio luopua kisatavoitteeni takia. Minun täytyy vain järkevöittää tekemisiäni ja yrittää vähentää tulevia ylimääräisiä haasteita tuota yhtä tavoitettani varten. 

Kisatavoitteen asettamisessa oli kuitenkin olennaisena se, mikä se laji nyt sitten tulee olemaan. Kuten  Kisahaaveet romuttuu... vai muuttuu? - postauksessani aiemmin kerroin, minun oli tehtävä valinta bikini fitneksen ja body fitneksen välillä. Kun tavoitteet on erit, myös niiden saavuttaminen vaatii erilaiset lähestymistavat ja siksi valinnan tekeminen oli nyt tärkeää. Uudet treeniohjelmat ja ruokavaliot on nyt tehty ja ne tukevat uutta tavoitettani.

Minut nähdään ensimmäisen kerran IFBB Bikini Fitness lavalla. 

Noin. Nyt se on siinä. Tästä ei ole paluuta. Tästä suunta on vain eteenpäin, järkkymättä ja ilman epäröintiä. Matkani kisalavoille on virallisesti alkanut.

Pelottaako eka kerta salilla?

Pelottaa. Mitä täällä tehdään? Entä jos teen väärin? Entä jos nuo muut nauraa? Mitä mä täällä edes teen? Pitäisiköhän vain mennä kotiin...

Meistä jokainen jännittää varmasti enemmän tai vähemmän uusia asioita, ja jostain syystä salille meneminen jännittää useimpia vielä enemmän kuin monet muut jutut. Sali on tietysti oma maailmansa, täynnä toinen toistaan monimutkaisempia laitteita.

Tuohon laiteviidakkoon kun lisätään vielä ne tyypit jotka pätevän näköisenä pumppaa ja ähisee niin aika moni ensikertalainen saattaa jo kääntyä kannoillaan. Niin minäkin tein kerran, joten tiedän mistä puhun! :D 

Suurin pelko taitaa olla se, että muut huomaa että sä olet aivan hukassa etkä tiedä mitä olet tekemässä, ja että ne huomaa että olet solmussa jossain laiteessa ja nauraa räkäisesti päälle...

Ajatus tietysti kauhistuttaa, mutta jos yhtään lohduttaa niin me konkaritkin ollaan kaikki oltu siinä pisteessä joskus. Jokainen meistä on aloittanut jostain, eikä kukaan ole ekalla kerralla tiennyt miten päin siellä salilla pitäisi olla. Jollakin on ollut kaveri neuvomassa, ja joku on saanut kanssatreenaajalta ystävällisen vinkin. Myös henkilökunnalta voi kysyä mitä ekakertalainen voisi tehdä niin, ettei löytäisi itseään solmusta joissain naruissa jossain välissä. Ei kukaan naura sille joka kysyy, miksi nauraisi? :) 

Toinen syy miksi aloittelijaa jännittää on ne painot. Tai paremmin sanottuna ehkä niiden puute. On jostain syystä tosi noloa kun ensimmäisellä kerralla prässissä harjoitellessa ei prässin painotangot näytäkään tältä...

...vaan pelkkä tyhjän kelkan liikuttaminenkin on jo työn takana vaikka kuinka pinnistäisi. (Juu, been there done that!) Ei se mitään! On hölmöä verrata muihin treenaajiin ja arvioida painojen määrästä tai suoritustavasta onko joku "hyvä" treenaamaan tai sitten ihan nössö. Kenelle tahansa saattaa tulla kausi, että olet ollut kipeänä eikä voimatasot olekaan enää entisensä ja treeni täytyy aloittaa kevyesti. Jollakin saattaa olla kipeät polvet, eikä siksi pysty treenaamaan prässissä isoilla painoilla. Myös tavoitteet voi olla erilaisia - toinen on painonnostaja ja keskittyy isoihin painoihin, joku treenaa tekniikkaa ja joku haluaa vain vähän liikuntaa. Jollain voi olla kevyt viikko ja joku on tulossa kipeäksi eikä painoja siksi jaksa/pysty/voi latoa laitteisiin paljoa. Treenitavasta ja -painoista ei siis oikeastaan voi päätellä mitään, ja siksi yleensä onkin parempi keskittyä vain siihen omaan tekemiseen kuin siihen mitä ne muut tekee. 

Tärkeintä on kuitenkin se liikunnan ilo (niin klisee kuin se onkin) ja siksi siellä salilla kannattaakin ensisijaisesti tehdä sitä mistä tulee hyvä mieli ja hyvä olo. Muista kärsivällisyys, ajattele niin että tästä aloitetaan ja pikkuhiljaa edetään. Kysy neuvoa - salin henkilökunta neuvoo varmasti mielellään ja osaa varmasti opastaa parhaiten - ja aloita pienestä. Hengaile juoksumatolla ja katso miten muut tekee jos et uskalla kysyä, ja kun teet sitten perässä niin jätä suosiolla aluksi painot pois. Hiljalleen pääset varmasti jutun juonesta kiinni, ja voimatasotkin kasvaa siinä samalla ihan huomaamatta. 

Ja muista, että asenne ratkaisee! Jos muuta ei vielä osaa, niin pukkariselfiet on helppo tapa aloittaa treenaaminen. Nappaa ekalla kerralla edes pukkarissa se yksi selfie ennen kuin karkaat kotiin, ensi kerralla sitten voi rohkaistua jo sinne salin puolellekin - mutta ainakin olet aloittanut jostain. ;) 

Kisahaaveet romuttuu... vai muuttuu?

Kirjoitin tänään I Did It- facebook-sivulle tosi ärsyttävän salaperäisen statuspäivityksen, anteeksi siitä. Ajatukset oli eilisestä niin sekaisin ja fiilikset niin hämmentyneet, etten oikeastaan osannut muutakaan tästä tilanteesta sanoa, ja jonnekin se piti kuitenkin saada purkaa. Nyt kun oon päivän tätä uutta tilannetta makustellut, saan sen ehkä jo kerrottua täälläkin. :) 

Kävin siis eilen yhden kokeneen valmentajan edessä näyttämässä fysiikkaa jotta osattaisiin vähän noita mun tulevaisuuden kisasuunnitelmia asettaa realistisiksi tavoitteiksi. 

Ajatushan on ollut koko ajan lähteä kisaamaan bikini fitness -lavalle, ja tuo eilinen kuntotsekki oli mun ajatuksissa semmoinen että valkku sanoo mitä pitää vielä tehdä jotta sinne lavalle voisi joskus olla rääpyä nousta. 

Yllätyksekseni palaute olikin jotain vähän muuta. 

Palaute oli, että biksuun yläkropan lihakset ei saisi kasvaa enää yhtään (siis wtf?), alakertaa saa jonkun verran tietysti vielä rakentaa vaikka muoto sielläkin on jo aivan hyvä. Lupaava muoto kuitenkin takaa sen, että lavalle voisi oikeanlaisella treenillä suunnata jo piankin.

Mutta nyt tulee se MUTTA: Ennemmin kuitenkin mulle suositeltiin lajiksi body fitnesstä! (Siis wtf?!) Pari kiloa lisää lihasta ja body fitness -lavalle, terve menoa vain! 

Jaa. 

Aikamoinen harppaus sellaisesta "onkohan mulla vieläkään tarpeeksi lihasta"- tyyppisestä tilanteesta "mulla on kohta liian iso selkä ja hartiat biksuun" -tilanteeseen. Meille, joille ei nämä lajien erityispiirteet ole aivan täysin edes selvillä, demonstroin tämän nyt BODY kuvagallerian kuvilla.

Siis tästä...

...tähän:

Mitäs nyt sitten tehdään? Romuttuuko mun unelmat biksukisoista, vaihdanko tavoitteen bodylavoille ja treenaan pari vuotta lisää, vai mitä ihmettä?! No siinäpä vasta kysymys. 

Jos pidän vanhan tavoitteen, tarkoittaisi se treenityylin aika kokonaisvaltaista muuttamista. Treenaan kuulemma "liian kovaa", ja nyt pitäis himmailla sitten oikealla tavalla yläkropan treeniä mutta niin ettei mitään katoa mistään, ja tykittää jalkoihin ja takamukseen sitten ihan reippaasti lisää muotoa. Se hidastaisi sitten jatkossa body-lavalle nousua, sillä bodyssa tarvitaan sitten nimenomaan sitä isompaa yläkroppaa, jota ei himmailemalla saa. Juuri mun mieltymys kovaa treenaamiseen onkin yksi syy siihen, miksi body voisi sopia mulle paremmin, jotta se ajatus siitä itse prosessista nauttimisesta ei katoaisi yksien kisojen ja hetkellisen, muiden määrittelemän ulkonäkömääritelmän takia. 

Siinäpä se onkin se asian ydin: Loppupeleissä kyse on siitä, millaiseksi minä haluan kroppani muokata. Millaisessa kropassa minulla on hyvä olla. 

Jätän asian hautumaan, mutta lupaan päivittää näitä pohdintoja myös tänne blogin puolelle! :) Näyttäisi kuitenkin siltä että uusi ja ihmeellinen matka on kuitenkin vielä edessä ja uutta opittavaa vielä paljon, päätinpä mitä hyvänsä.

Ruuanlaiton alkeet

Uusi alku - aloitetaan siis ihan alusta. Näin syksyn aikaan moni haluaa aloittaa uuden elämäntavan, opetella syömään paremmin, terveellisemmin, useammin ja ehkäpä laihtuakin siinä samalla. Miten se siis tehdään? Punnitaan ruoka ja lasketaan kalorit? (Iik!?) Syödään monta kertaa päivässä? (Kääk!) Kuulostaa aika pelottavalta, tiedän. Mutta miten se käytännössä oikeasti tapahtuu? Miten siitä saataisiin helppoa ja nopeaa että se päätös uudesta elämästä kestäisi helpommin ja pidempään?

Eipä hätää, rustasin sinulle Ruuanlaiton alkeet avuksesi niin tiedät mitä tehdä!

Punnitseminen

Monen mielestä punnitseminen on hankalaa ja siksi ihan täysin poissuljettua. Liian hifistelyä. Ihan kauheeta. Epäkäytännöllistä. Sanoinko jo hankalaa? Siksi monet eivät lähde missään nimessä siihen ruokien punnitsemiseen. Eikä se haittaa, jos ei halua punnita ruokiaan. Ei se estä sinua syömästä hyvin ja terveellisesti tai jopa tavoitteellisesti!

Miksi minä sitten punnitsen? No siksi, että se ei oikeastaan ole ehkä ihan niin hankalaa kuin ensihätään ajatellaan. Siten myös tiedän paljonko syön, ja siten määrien muuttelu on helppoa jos nykyiset määrät ei jostain syystä toimisikaan.

Nyt kerron sinullekin miten puntaroimisesta ja ruokamäärien seuraamisesta saadaan tehtyä tosi helppoa.

Ensinnäkin, muista että ruuasta mitataan aina kuivapaino. Se tarkoittaa sitä, että riisit punnitaan aina ennen keittämistä. Lihaa sinun ei tarvitse edes punnita sillä näet jo rasiasta paljonko paistat vaikka sitä jauhelihaa. Tuoreet vihannekset olet punninnut vaa-alla jo kaupassa, tai sitten sieltä pakastevihannespussista näet paljonko yhdessä pussissa on tavaraa. Nämä painot ovat aina kuivapainoja, tai raakapainoja.

Mutta siirrytäänpä siihen ruuan valmistamiseen, jossa se puntaroiminenkin pääsee tositoimiin.

Ruuan valmistaminen

Kun valmistetaan ruokaa, tulee eteen yksi mahdollinen sudenkuoppa sellaiselle, joka harjoittelee vasta syömään useasti päivässä. Kuinka kukaan ehtii valmistaa viisi ateriaa päivässä? Siihen menee varmaan hirveästi aikaa ja rahaa!

Minun vinkkini on, että kun syö yksinkertaisesti, voi syödä hyvin myös silloin kun katsoo vähän hintalappua. Loppulaskua voi saada hilattua alaspäin pitämällä silmällä kilohintoja, ja ostamalla suuria pakkauksia kerralla. Samalla päästään sitten ajan säästämiseen, sillä ostamalla isoja satseja kerralla säästät aikaa sillä sinun ei tarvitse käydä kaupassa joka päivä. Samalla varmistat sen, ettei jääkaappi huuda tyhjyyttään koko ajan ja aseta houkutuksia nälkäiselle töistä tulevalle elämäntapojen muuttajalle.

Tee myös suuria satseja ruokaa kerralla. Silloin punnitsemiset ja annosten laskemiset voi tehdä yhdellä kertaa ja loppuviikon voit vain rallatella annos kerrallaan ruokaa suuhun sen kummempia miettimättä. Ai miten niin? No.

Laske, kuinka paljon tarvitset riisiä vaikka kolmeksi päiväksi, jos söisit riisiä kolme kertaa päivässä. Leikitään että (heitän nämä lukemat nyt hatustani, joten sinä joka suunnittelet tekeväsi tämän ohjeen mukaan, laita omat arviosi määristä näiden esimerkkien paikalle niin hyvin menee) söisit riisiä vaikka 50g / ateria (50g tässä koska mun surkealla matikkapäällä se on aika helppo laskea).

3 ateriaa x 3 päivää = 9 annosta riisiä. Siis 9 x 50g = 450g riisiä kattilaan mitattuna. Tietenkin sitten kun jaat kattilallista valmista riisiä yhdeksään osaan, niin saattaa olla vähän hankalaa. Siinä tapauksessa voi laittaa vaikka sen kymmenennen annoksen siihen ihan vain sen takia, että silloin annosten jakaminen kattilassa on paljon helpompaa. Huomaa, että tässä haetaan nyt nimenomaan sitä elämän helpottamista! :) 

Sama juttu sitten toistetaan lihan kanssa. Ja jos et halua syödä samaa ruokaa joka päivä koko päivän, ei se mitään. Tee aamupäivälle vaikka kanaa, päivälle possua ja illalle jauhelihaa (alle 10% rasvoilla olevat jauhelihat on ihan ok myös painonpudottajalle) ja valmistat niitä vaikka sen 400g pompsin kaikkia kerralla. Siten sinulla on neljän päivän ruuat valmiina, jos oletetaan että lihaa syöt 100g / annos. Riisinkin voi korvata vaikka pastalla tai couscousilla, perunalla tai vaikkapa bataatilla. Muista herkutella välillä myös kalalla, esimerkiksi uunilohi viikonloppuna kuulostaa aika hyvältä, vai mitä? ;)

Lisää sitten vain mausteet ja kasvikset, äläkä unohda lisätä öljyä ruokaan, sillä varmistat rasvaliukoisten vitamiinien imeytymisen sekä hormonitoiminnan ylläpysymisen.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan homma sujuu näin. Tietysti erilaiset elämäntilanteet lisäävät omat tvistinsä, mutta näillä ohjeilla pääset jo hyvin alkuun!

Ei muuta kuin kokeilemaan. Lycka till! :)

Tervetuloa I Did It - blogiin!

Alku. Uusi blogi. Uusi jännittävä matka! 

No tota. Tässä mä olen, ja säkin olet täällä. Tervetuloa! 

Miksi uusi blogi?

Oon kolme vuotta elänyt elämää, joka on vienyt mua tähän pisteeseen ja joka on opettanut mulle paljon. Siitä matkasta oon kirjoittanut blogia täällä, jossa olen ihmetellyt asioita ja ilmiöitä samalla kun olen opetellut uusia tapoja elää ja tehdä terveellisempiä ja parempia valintoja. 

Nyt on aika kertoa muillekin mitä olen oppinut tällä matkalla, ja auttaa muitakin selviämään tässä terveellisten elämäntapojen sääntöviidakossa, missä yksi sanoo yhtä ja toinen toista. Eeeei, en ole koutsi, en peetee enkä asiantuntija. Yrityksen ja erehdyksen kautta vain kerron teille, mikä toimii mulla. Jos joku saisi siitä jotain ideaa omaan tekemiseen, olisi ihan mahtavaa olla avuksi! Tästä siis lähdetään! 

Kuka mä oon ja mitä mä teen?

Oon Suvi, 30v opiskelija ja ammattiviihdyttäjä Kemistä. Opiskelen viikot Oulun ammattikorkeakoulussa tradenomiksi, ja viikonloppuisin kierrän keikoilla juontajana, deejiinä, bilekaraokevetäjänä, promotyttönä tai vaikka teemahahmona. 

Kaikki tämä luonnollisesti asettaa omia haasteitaan siihen, miten eletään terveellisesti, syödään hyvin ja treenataan kovaa. Ja miten saavutetaan se mun Ultimate Goal: Bikini fitness- kisat joskus (lähi?)tulevaisuudessa. Vihreää valoa on näytetty kisalavalle nousua varten, mutta paljon on vielä töitä tehtävä jotta itse vielä saisi oman setin kasaan niin, että sinne voisi mennä ylpeänä esittämään sen oman paketin. Täällä kuitenkin kerron myös tästä projektista nyt, kun matka kisalavoja kohti on  vihdoin alkanut. 

Mitä tästä blogista tulee?

Tähän blogiin tulee paljon tosielämän ongelmia ja mun ratkaisuja niihin. En tule kertomaan täällä tarkkoja treeniohjelmia, enkä varsinkaan ruokavalioita joista kannattaisi ottaa mallia. En edelleenkään ole ammattilainen, ja vaikka itse ammattivalmentajan valvovan silmän alla treenaan ja syön ammattilaisen tekemän ruokavalion mukaan, olen ihan vain tavallinen kuolevainen joka kertoo teille muille täällä, mitä mä oon tässä matkan varrella oppinut. 

Ajatuksena on antaa vinkkejä, toimivia ideoita treeniin ja jopa keittiöön, ja varmasti paljonpaljonpaljon asioita henkisen puolen kehittämiseen ja ajatusmallien rikkomiseen ja uusien ajatusmallien opetteluun. Aina ei mene putkeen, ja epäonnistumisia ja/tai virhearviointeja tulee ihan varmasti. Lupaan jakaa nekin täällä teidän iloksenne, jotta tiedätte miten ei ainakaan kannata tehdä. 

Blogin nimi on I Did It. Kaikki mitä tänne kirjoitan ja kerron, on sitä mitä mä oon tehnyt, ja miten mä sen tein. Tästä saat oivan vinkkipankin, johon voit palata aina uudelleen hakemaan uusia ideoita. Uusia liikkeitä tai ajatuksia tekniikkaan, uusia reseptejä hyvistä ja terveellisistä aterioista, tai ideoita siihen mitä tehdä jos ei yhtään nappaa lähteä treenille.

Tehdään tää yhdessä ja saavutetaan ne tavoitteet mitkä ollaan itse itsellemme asetettu. Tuu mukaan! :) 

Palautetta, risuja ja ruusuja sekä postaustoiveita otetaan ilomielin vastaan joko kommenttiboksiin tai ihan sähköpostiin - suvi.isohanni@gmail.com

I did it - and you can do it too!