Mulla on jonkinlainen uudestisyntyminen menossa treenien ja fitness- elämän suhteen. Oon alkanut käsittää jotenkin ihan uudella, syvällisemmällä tasolla, ettei tää treenaaminen ja elämäntapa ylipäätään ole oikeasti kovin ihmeellistä. Siis, ihan oikeasti! Mä teen treenit joka viikko, syön joka päivä, olinpa dieetillä tai en. Valmistaudun nyt jo kisoihin, jotka siintää tuolla jossain hamassa tulevaisuudessa (tulevaisuuden kisasuunnitelmia paljastan sitten tarkemmin tuonnenpana) Terve, hyvinvoiva ja toimiva kroppa on tässä kaikessa a ja o, joten myös ravinnolla ja levolla on suuri merkitys mun elämässä. Tää kaikki on kuitenkin joka päivä ihan samanlaista.
Mä kirjoitin viimeksi mun normaalista arkipäivästä. Mä nautin siitä, mun arjesta, mutta siinä ei ole paljon vaihtelua, josta kirjoittaa sen enempää. Mä alan havahtua siihen, ettei oikeasti tarvitse miettiä joka päivä niin kauheasti sitä mitä tekee, ja miksi. Riittää, että tekee vaan. Tulokset ei tule miettimällä, lihakset ei kasva ajattelemalla, vaan tekemällä. Ja kun tietää jo mitä tekee, no.... mitä siinä sitten enää ihmettelemään, sen kun tekee vaan! :D Ehkä siksikin mun sometilit ja blogi on nyt vähän hiljentyneet viimeaikoina. Mä oon keskittynyt siihen olennaiseen. :)
Mä oon oppinut tämän kesän aikana myös paljon itsestäni treenaajana. Mä treenaan kovaa, ja pusken itseäni mielelläni äärirajoille. Kuitenkin "pää" ottaa välillä vastaan, kun pitäisi alkaa lisäämään painoja. Oon opetellut nyt isoja pääliikkeitä, kuten maastavetoa, polviltavetoa, sumo-mavea, penkkiä ja sitä kuningasliikettä, kyykkyä. Nyt onkin haasteena saada itsensä huijattua laittamaan enemmän painoa tankoon kuin uskoisi jaksavansa nostaa. Yllätyn joka kerta voimistani, kun siinä onnistun!
Treenasin tosi pitkään lähinnä tekniikkatreenillä; tein liikkeitä kohdennettuina tiettyihin lihaksiin ja tein mielelläni tarkasti ja puhtaasti. Siinä ei ole mitään vikaa, ei todellakaan. Kovaa voi treenata silti, vaikka onkin tarkka tekniikasta ja keskittyy sellaisiin liikkeisiin joilla saadaan se tuntuma vain tiettyyn lihakseen. Nyt on kuitenkin saavutettu tietyllä tapaa "katto" sen treenitavan suhteen - tuloksia varten täytyy astua taas askel epämukavuusalueelle. Isot liikkeet, isot painot ja uusi tapa ajatella. Tai pikemminkin, mahdollisimman vähän ajatusta niin päästään taas eteenpäin.
Oon myös tajunnut sen, että oikeasti nautin mun dieetin aikaisesta elämästä. Se oli helppoa ja yksinkertaista. Mitä mä syön, milloin mä syön, mitä mä otan keikkareissuille mukaan, otanko mä sinne jotain mukaan? Dieetillä ei tarvinnut miettiä mitään; mä syön riisiä, kanaa ja kasviksia, aina samaan aikaan, samat eväät mukaan kaikkialle, AINA. On paljon helpompaa mennä vaan sillä tietyllä kaavalla, jolloin ei tarvitse stressata tai miettiä eikä tule syötyä ohi. Se on tärkeää, sillä mun vatsa ja kroppa ei ole vieläkään oikein toiminut toivotulla tavalla, ja todennäköisesti se johtuu aika pitkälle vain siitä, että mä stressaan niin paljon nyt kaikenlaista ja oon syönyt ohi ruokavalion eikä vatsa pysy mukana noissa muutoksissa kun sillä on nyt muutenkin rankkaa. Siksi mahan kiusaaminen kaikella ylimääräisellä on vähän sama asia kuin kerjäisin verta nenästäni - joten palasin dieettielämään, joskin kaloreita nostetaan nyt laskemisen sijaan. :D
On aika siistiä oppia lyhyessäkin ajassa niin paljon mahtavia juttuja aiheesta, josta aina välillä voimiensa tunnossa ja itsetunnon hipoessa taivaita (meillä kaikilla on näitä päiviä joskus) kuvittelee hyvinkin tietävänsä ja osaavansa kaiken tarvittavan ja tietämisen arvoisen. Ja kuinka väärässä tajuaakaan olevansa, kun tulee takaisin järkiinsä. Ne ahaa- hetket motivoi ihan uskomattoman paljon, mutta myös muistuttaa pysymään nöyränä. Tässä lajissa oikeasti pitäisi muistaa jättää se oma ego sinne ulko-ovelle odottamaan ja tehdä vaan se työ joka vaaditaan niihin tuloksiin joita haluaa saavuttaa. Joskus se tarkoittaa sitä, että myöntää virheensä ja korjaa ne, tai sitä että jonkun liikkeen tai jopa ihan koko treenaamisen opettelu pitääkin aloittaa aivan alusta.
Uudistutaan, kasvetaan ja kehitytään, joka päivä! <3
