Kisahaaveet romuttuu... vai muuttuu?

Kirjoitin tänään I Did It- facebook-sivulle tosi ärsyttävän salaperäisen statuspäivityksen, anteeksi siitä. Ajatukset oli eilisestä niin sekaisin ja fiilikset niin hämmentyneet, etten oikeastaan osannut muutakaan tästä tilanteesta sanoa, ja jonnekin se piti kuitenkin saada purkaa. Nyt kun oon päivän tätä uutta tilannetta makustellut, saan sen ehkä jo kerrottua täälläkin. :) 

Kävin siis eilen yhden kokeneen valmentajan edessä näyttämässä fysiikkaa jotta osattaisiin vähän noita mun tulevaisuuden kisasuunnitelmia asettaa realistisiksi tavoitteiksi. 

Ajatushan on ollut koko ajan lähteä kisaamaan bikini fitness -lavalle, ja tuo eilinen kuntotsekki oli mun ajatuksissa semmoinen että valkku sanoo mitä pitää vielä tehdä jotta sinne lavalle voisi joskus olla rääpyä nousta. 

Yllätyksekseni palaute olikin jotain vähän muuta. 

Palaute oli, että biksuun yläkropan lihakset ei saisi kasvaa enää yhtään (siis wtf?), alakertaa saa jonkun verran tietysti vielä rakentaa vaikka muoto sielläkin on jo aivan hyvä. Lupaava muoto kuitenkin takaa sen, että lavalle voisi oikeanlaisella treenillä suunnata jo piankin.

Mutta nyt tulee se MUTTA: Ennemmin kuitenkin mulle suositeltiin lajiksi body fitnesstä! (Siis wtf?!) Pari kiloa lisää lihasta ja body fitness -lavalle, terve menoa vain! 

Jaa. 

Aikamoinen harppaus sellaisesta "onkohan mulla vieläkään tarpeeksi lihasta"- tyyppisestä tilanteesta "mulla on kohta liian iso selkä ja hartiat biksuun" -tilanteeseen. Meille, joille ei nämä lajien erityispiirteet ole aivan täysin edes selvillä, demonstroin tämän nyt BODY kuvagallerian kuvilla.

Siis tästä...

...tähän:

Mitäs nyt sitten tehdään? Romuttuuko mun unelmat biksukisoista, vaihdanko tavoitteen bodylavoille ja treenaan pari vuotta lisää, vai mitä ihmettä?! No siinäpä vasta kysymys. 

Jos pidän vanhan tavoitteen, tarkoittaisi se treenityylin aika kokonaisvaltaista muuttamista. Treenaan kuulemma "liian kovaa", ja nyt pitäis himmailla sitten oikealla tavalla yläkropan treeniä mutta niin ettei mitään katoa mistään, ja tykittää jalkoihin ja takamukseen sitten ihan reippaasti lisää muotoa. Se hidastaisi sitten jatkossa body-lavalle nousua, sillä bodyssa tarvitaan sitten nimenomaan sitä isompaa yläkroppaa, jota ei himmailemalla saa. Juuri mun mieltymys kovaa treenaamiseen onkin yksi syy siihen, miksi body voisi sopia mulle paremmin, jotta se ajatus siitä itse prosessista nauttimisesta ei katoaisi yksien kisojen ja hetkellisen, muiden määrittelemän ulkonäkömääritelmän takia. 

Siinäpä se onkin se asian ydin: Loppupeleissä kyse on siitä, millaiseksi minä haluan kroppani muokata. Millaisessa kropassa minulla on hyvä olla. 

Jätän asian hautumaan, mutta lupaan päivittää näitä pohdintoja myös tänne blogin puolelle! :) Näyttäisi kuitenkin siltä että uusi ja ihmeellinen matka on kuitenkin vielä edessä ja uutta opittavaa vielä paljon, päätinpä mitä hyvänsä.