Urheilijan arkea ja painavia mietteitä

Paluu arkeen on johtanut siihen, etten hyvistä suunnitelmista huolimatta ole päässyt koneen ääreen kirjoittelemaan kaikkia niitä postauksia mitä olisin halunnut. Nyt kuitenkin päivitystä ja vähän painavaa asiaakin.

Arki rullaa taas töiden osalta mukavasti, keikkakalenteri alkaa täyttymään kesälle jo niin että tekemisen puutteesta tuskin pääsen kärsimään! Lisäksi teen KemiGymillä aputytön hommia aina tarvittaessa, jos aikaa keikoilta jää. Niin, ja opiskeluista, sillä kevään opiskelutauko on nyt historiaa ja opiskelujen loppukiri on nyt aloitettu.

Treenit pyörii tietysti siinä kaiken tämän rinnalla, ja ovat kyllä käytännössä edelleen aika pitkälle ykkösasemassa prioriteettilistalla mitä näihin velvollisuuksiini tulee. Treeni ensin, sitten vasta huvit! Ja täyttä höyryä täällä kyllä treenataankin, uusia liikkeitä, kovempia sarjoja, tarkempaa ja puhtaampaa tekemistä isolla sydämellä uudet kiintopisteet silmissä kiiluen.

Kroppa on palautunut kisoista hienosti, suurimmat ruokahimot ja kummallisemmatkin mieliteot on rauhoittuneet ja alan olemaan jo takaisin siinä normaalissa olotilassa jossa monipuolinen ruokavalio riittää eikä herkkuja tee enää juuri mieli. Myös hormonitoiminta on normalisoitunut ja kuukautiskierto palannut normaaliin, joskaan se ei sakannut pahemmin ennen kisojakaan joten siinä mielessä tämä dieetti ollaan vedetty aika onnistuneesti. Kilot minulla pompsahtivat melko nopeasti sellaiseen pisteeseen, missä minulla yleensä muutenkin paino jumittaa hyvin mielellään. Tässä olisi tarkoitus nyt jatkossa pysytelläkin, mutta liikaa vaakaa tuijottamatta.

Mielelle painon ja kropan muuttuminen kisakireästä kunnosta voi olla raskasta, ja tässä tulee nyt se painava asia josta mielestäni puhutaan yleensä aivan liian vähän ja johon nyt haluan hetkeksi tarttua. 

Vaikka kuinka mennään kisojen jälkeen reversedietillä pikkuhiljaa painoa nostattaen, tulee toki turvotusta, nestettä ja sitä rasvakerrostakin siihen kroppaan - toisilla nopeammin ja helpommin ja enemmän, toisilla sitten hitaammin ja vähemmän. Yleensä somessa näkee vain ne tarinat kun painoa on tullut kuukaudessa vain kilo ja kroppa näyttää kuvissa timmiltä ja lähes kisakireältä. Harva yleensä uskaltaa (tai haluaa!) julkaista niitä kuvia, jossa se neste on muuttanut kropan pyöreämmäksi ja löysemmäksi, tai kuten minun tapauksessani, kerääntyvä neste keskittyy tuohon jenkkiksiin ja vyötärölle ja saa minut näyttämään lähinnä tasapaksulta tukilta vaikka vatsapalat näkyisikin vielä. On kova paikka luopua siitä kovan työn tuloksesta ja hyväksyä se tosiasia ettei se kisakireys ole normaali olotila kropalle. Eihän oikeasti ole pitemmän päälle hyväksi olla kisakireä 24/7/365, vaan jossain vaiheessa joku brakaa.

Ulkonäköpaineet sen kisakireyden menettämisestä voi pahimmillaan estää pääsemästä takaisin treeniin kiinni, pelkäämään salille menemistä tai jopa ahdistumaan ihmisten keskellä. Eräs ystäväni esimerkiksi oli saanut kisojen jälkeen jopa paniikkikohtauksen salilla, kun hänestä tuntui niin pahalta se oman vartalon muuttuminen. Hän pelkäsi, että muut katsovat, että "tuossako tuo kisaaja nyt on, kauheeseen kuntoon on kyllä itsensä päästänyt"! Kuulostaa ehkä vähän hullulta, mutta tuo ajatus on täysin ymmärrettävä siinä mielen myllerryksessä, minkä etenkin ensikertalainen koko kisarupeaman aikana ja jälkeen käy läpi.

Se ei ole helppo matka, eikä mielestäni kenenkään pidä luulla että se olisi. Toisille se on helpompaa kuin toisille, mutta tosiasia on se, että pääkoppa on kovilla jokaisella ihan varmasti ja se pitää ymmärtää. Se ei myöskään lopu siihen kisapäivään, vaan jatkuu palautumisen ajan niin henkisesti kuin fyysisestikin, ja se on hyvä ottaa huomioon. Emme ystäväni kanssa siis ole yksin näiden fiiliksien kanssa, vaikkei niistä niin paljon puhutakaan.

Tässä lajissa ollaan muiden arvosteltavana, ja valmistaudutaan monta kuukautta siihen, että se kroppa saadaan siihen kuntoon että muut sitä voivat arvostella. Kun kisat on ohitse ja siitä kisakunnostakin pitää luopua, on vaikea sitten lopulta luopua siitä ajatuksesta joka on ajanut ajokoiran lailla eteenpäin viimeisen vuoden ajan. On itse pystyttävä hyväksymään se, että kroppa palautuu hiljalleen normaaliin - epänormaalista. Se ei todellakaan ole helppoa. On opetettava itselleen uusi normi, jonka oppimiseen menee aikaa.

Itsellä on auttanut se, että olen saanut muita tavoitteita vanhojen tilalle. Treenit koveni nopeasti ja uusi treeniohjelma on haastava ja mielenkiintoinen. Löysät paidat on kylläkin pop, eikä sefieitä ole nyt juuri tullut otettua, mutta se on vain minun tapani olla itselleni armollinen. Opettelen ajattelemaan uusilla urilla, en punnitse enää suolaa (tästä jäi vähän hassu tapa dieetiltä :D), saatan keikkareissulla maistaa tarjottuja juhlaruokia ja jättää evääni (kyllä, teen sellaiset edelleen...) syömättä, en peilaa kuntoa tai käy puntarilla joka päivä (tästäkin oli ehtinyt dieettirutiinien aikana tulla tapa josta opettelen nyt pois) ja panostan hyvinvointiini niin henkisellä kuin fyysiselläkin tasolla.

Muutan siis ihan tavallisilla, pienillä asioilla pikkuhiljaa rutiinejani takaisin tavalliseen arkeen - samoin teen myös ajatuksilleni siinä samalla; opettelen uuden tavan nähdä itseni ja ajatella tavoitteitani uudella tavalla.

Pyrin keskittymään positiivisiin asioihin ja niihin tuloksiin joita saan aikaan hyvällä, määrätietoisella treenillä ja tasapainoisella, monipuolisella ruokavaliolla. Tulevaisuuden kisatavoitteiden kannalta kuitenkin se suurin työ tehdään nyt. Nautin siitä että saan rauhassa rakentaa omaa pakettiani entistä paremmaksi. Siten seuraavan kerran kun suuntaan kisalavoille, tiedän että se työ on tehty kunnolla ja hyvin, kaikessa rauhassa, ja voin hyvillä mielin vain nauttia matkasta ja mennä esittämään taas parempi versio itsestäni! ;)

Kesän tullen nämä kisahömpötykset saavat kuitenkin vähän väistyä täällä blogissa uuden tieltä ja tehdä tilaa vähän muillekin postauksille. Blogin nimi kun on I Did It, on syytä kai kirjoitella muustakin kuin vain minusta! :D Jatkossa tulossa on siis ainakin kertomuksia kokeiluistani niin salin kuin keittiönkin puolelta - tavoitteena olisi siis tarjota liikepankkiisi täydennystä, antaa vinkkejä treenaamiseen ja buustata motivaatiota mukavilla motivaatiopläjäyksillä. Kokkausvinkkejä on tulossa tämän kesän osalta ainakin grilliruokien maailmasta, mutta tietysti muutenkin hyväksi havaittuja reseptejä on aina silloin tällöin luvassa. (Nämä on sitten niitä "Suvivarmoja", jotka minäkin osaan kyhätä kasaan. Pitäisi siis onnistua sielläkin. ;) )

Onko sinulla jotain aihetta josta haluaisit minun kirjoittavan? Laita palautetta, viestiä, sähköpostia tai kommenttia niin laitan näppiksen sauhuamaan!

Aurinkoa päivääsi,
Suvi <3