Vertailu.
Kaikkihan meistä tekee sitä. Naapurilla on uudempi auto kuin meillä. Meillä on hienompi kukkapenkki kuin marttakerhon Pirkolla.
Fitness on vertailulaji, joten on entistäkin luonnollisempaa että vertaillaan itseä ja muita keskenään ja pohditaan missä on petrattavaa ja missä ollaan jo hyvällä mallilla.
Nykyään somen kautta on helppo seurata ihmisiä eri puolilla maata ja maailmaa. Instagram pursuaa toinen toistaan hienompia kuvia fitnessprinsessoista ja tutun kummin kaiman edistyksestä. Itsekin laitoin viimeksi viime viikolla kuvan omasta edistyksestäni I Did It- instaan. Mutta se mistä niin monet bloggaajat ennen minua, ja varmasti monet minun jälkeenikin muistuttavat, on se kaikkein tärkein asia muistaa: Kuvat huijaavat, vääristävät ja esittelevät VAIN edullisista kulmista ne edullisimmat asiat parilla korostavalla filtterillä varustettuna. Moniko tämänkin blogitekstin lukijoista on saanut otettua imartelevan selfien vain yhdellä otoksella? Niinsanotun "julkaisukelpoisen" kuvan? Itse saan ottaa vähintään 50 kuvaa ennen kuin saan sen yhden siedettävän jonka voin julkaista! :D Sellaista se on, me halutaan vaan näyttää parhaat puolemme muille jos kerran itse saamme päättää millaisia kuvia meistä julkaistaan. Ja siksi, juuri siksi se kuva vääristyy niille, jotka eivät pääse meitä livenä näkemään.
 |
| Viideskymmenes ensimmäinen selfie. |
Onhan omatoimisessa vertailussa hyviä puoliakin.
Siitä saa esimerkiksi:
- motivaatiota
- inspiraatiota
- ihailua
Kun etsitään edistystä itsestä ja muista, on mieltä ylentävää ja todella motivoivaa huomata, että tuolla mun ihailemalla ihmisellä ei ole niin hyvä takareisi kuin mulla. Jes, olen saanut jotain aikaan omalla treenillä, tästä on hyvä jatkaa! Itsekin olen joskus harrastanut tätä; jos mun mielestä jollain on tosi hyvännäköinen kondis ja mä haluaisin vaikka yhtä pirteän pepun, oon verrannut mielessäni itseäni häneen silloin tällöin nähdäkseni, saanko mä tuloksia aikaan. Se kannustaa ja motivoi yrittämään, kun on jokin tietty tavoite mielessä.
Mutta. Mielikuva omasta kropasta on petollinen ja päiväkohtainen. Tänään se näyttää mielestäni hyvältä, huomenna löydän parannettavaa vaikka kuinka paljon. Vertaappa siinä sitä omaa mielikuvaa omasta kropasta vielä johonkin mielikuvaan jonkun toisen kropasta. Voi olla, ettei siitä tule hullua hurskaammaksi.
 |
| Mitä peilikuva sinulle näyttää? |
Kun asioita vertaillaan, keskitetään huomio siihen vertailukohteeseen johon sitä omaa tilannetta verrataan. Kun sitä ihaillaan, huomataan omassa versiossa vain ne heikot, huonot osuudet: "Tuo on hienomman näköinen tuosta, paljon parempi tuosta, katso nyt, mun kropassa on läskiä tuossa eikä lihakset erotu tuosta niin hienosti." Se on ihan luonnollista, sillä ihmismieli etsii automaattisesti syitä siihen mistä kohtaa mallikappale on hienompi ja mitä epäkohtia omasta versiosta löytyy, jotta se oma työstettävä versio saataisiin toisinnettua samanlaiseksi, tarkaksi kopioksi. Siksi se helposti myös lannistaa ja tulee olo, ettei mikään siinä omassa kropassa riitä. Ettei ole tarpeeksi hyvä. Tulee paha mieli. Unohdetaan ne omat hyvät puolet ja vahvuudet, eikä niitä enää itse näe.
Silloin täytyy kysyä itseltään, haluaako tästä elämäntavasta itselleen pahan mielen ja epäonnistumisen tunteita? Haluaako tehdä tästä elämäntavasta itselleen veren maku suussa raatamista vain sen takia, että olisi parempi kuin joku toinen? Onko se tämän tekemisen, fitneksen, itseisarvo, että verrataan itseä ja omaa kroppaa jatkuvasti johonkin toiseen ja arvostellaan itseä armotta ja raa'asti antamatta itselleen anteeksi yhtään mitään vain siksi, että voisi olla parempi kuin joku muu?
 |
| Näinkö se menee? |
On olemassa paljon sellaisia asioita, jotka hämäävät helposti luulemaan että joku on parempi kuin toinen, mutta jotka ei todellisuudessa kerro vielä yhtään mitään. Niiden tiedostaminen on tärkeää, ja muistaminen vielä tärkeämpää. Heikolla hetkellä kannattaa muistaa siis ainakin nämä asiat:
- treenitekniikoita on erilaisia; toinen treenaa isoilla painoilla, toinen pienillä tarkemmin - näitä on useampia koulukuntia, eikä ole yhtä oikeaa tapaa ole sillä toiselle toimii toinen, toiselle toinen tapa
- yksi tekee paljon aerobista, toinen vähän aerobista; jokaisen kroppa toimii eri tavalla eikä ole yhtä oikeaa tapaa
- montako treeniä tai ruokaa päivässä/viikossa on; jokaisen kroppa toimii eri tavalla eikä ole yhtä oikeaa tapaa joka sopisi kaikille
- toinen on valmiiksi hoikka, toisella vielä löysää päällä; tämä vaikuttaa vain dieetin alkamisaikaan ja rankkuuteen eikä tässäkään ole yhtä oikeaa tapaa
Fitness on vertailulaji, mutta todellinen vertailu tapahtuu vasta lavalla. Sitä ennen ei voi tietää kokonaisuutta, näet somesta vain sen minkä sinun annetaan nähdä. Livenä kukaan tuskin esittelee itseään sinulle pikkuhousuissa pyörien ja harvoin kukaan osaa olla täysin objektiivinen katsoessaan itseään. Siksi tuomarit, joiden silmät ovat kehittyneet näkemään ne erot objektiivisesti, vertailevat kilpailijoita ja asettavat heidät paremmuusjärjestykseen - mutta vasta siellä kisalavalla.
Ole itsellesi armollinen ja muista kärsivällisyys. Matka kisalavoille tai ihan vain siihen omaan tavoitekuntoon on pitkä ja kivinen, mutta sen pitäisi olla antoisaa ja tehdä sinut onnelliseksi. Oma asenne ratkaisee, joten sinä päätät onko fitness hyvis vai pahis sinun elämässäsi. Älä tee siitä ehdoin tahdoin mörköä vaan kilpaile vain itseäsi vastaan. Vain sinä voit tehdä sen työn joka vie sinua eteenpäin; kukaan johon itseäsi vertailet, ei tule nostamaan sitä punttia puolestasi joten keskity omaan tekemiseesi ja nauti matkasta.
Sisäistä rauhaa ja hyviä treenejä toivottaa
I Did It <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti