Kasvukipuja

Huomenta! Näin perjantai-aamun kunniaksi ajattelin vähän kertoa teille miten tämä mun projekti oikein täällä etenee. Oon kirjoittanut tässä blogissa aiemmin että on tullut aika priorisoida asioita ja alkaa tekemään töitä. No sanoista tekoihin!

Treenit kohdilleen

Mulla on jo viimeisen kuukauden verran ollut uusi saliohjelma, joka on kyllä kovempi kuin mikään ohjelma mikä mulla on koskaan aikaisemmin ollut. Täyttä tykitystä, ilotulitteita ja räjähdyksiä alusta loppuun saakka, ja oonkin vitsaillut että onkohan valkulla ollut jotain hampaankolossa kun se on tehnyt mulle tuota, vai yrittääköhän se muuten vaan tappaa mut... :D Mutta ajatus olikin, että nyt tehdään kovaa ja korkealta, eikä jätetä mitään arvailujen varaan. Nyt on sitä tekemisen meininkiä sitten, ihan toden teolla! Tuntuu tosi hyvältä nyt tykittää treeniä salilla ja antaa kaikkensa jokaisella treenillä kun tuntee että homma menee just eikä melkeen. Valkku on myös alkanut treenauttamaan mua kerran viikossa ja varmistamaan, että treenaan tarpeeksi hyvin enkä silloinkaan unohda tehdä tarkasti ja hyvällä tekniikalla. Tää on tosi hyvä juttu juuri siksi, ettei vauhtisokeus pääse yllättämään ja yhtäkkiä huomataankin että mä oonkin vaan räiskinyt salilla niitä liikkeitä miten sattuu. Siinähän ei olis mitään järkeä, jos haluaa saada sen maksimaalisen tuloksen siitä rehkimisestä... :)

Ja tuleehan sitä tulosta, ainakin jos tätä alla olevaa kuvaparia on uskominen!  Oikealla puolella on kuva, joka on otettu lähes päivälleen kuukautta aikaisemmin kuin vasen:

Ruokavalio uusiksi

Jotta treeni ei menisi hukkaan, ollaan panostettu myös ruokavalioon ihan uudenlaisella pieteetillä. Kokeillaan paljon uusia juttuja, panostetaan tiettyihin juttuihin ja siivotaan kuntoa jouluun saakka niin, että saadaan pudotettua ne pari kiloa jotka viime kevään välidieetin jälkeen on tullut takaisin. Haetaan pienillä kikkailuilla energian tasaista jakautumista päivälle ja yritetään tehostaa rasvavarastojen käyttöä energianlähteenä (eli siis rasvanpolttoa), ja vähentää mun ja mun kropan stressaantumista (missä mä ja mun kroppa ollaan kyllä erityislahjakkaita).

Kauppaostokset monipuolistuu viikko viikolta

Nyt ei saa ottaa flunssasta koppia. Tämä varmistetaan tällä vitamiiniarmeijalla!

Lounas on the go! Matkaevästä.

Perus kotiruokaa, ja silti ah, niin toimivaa! :)

Täydennystä valmennusrinkiin

Jos haaveillaan bikinilavoille nousemisesta, on otettava huomioon ihan pikkuseikka niiden pakaroiden, kimaltavien bikinien ja suihkurusketuksen lisäksi. Siellä lavalla pitäisi osata poseerata oikealla tavalla ja tuoda itselle edullisia puolia esiin, jalkaterien sojottaa oikeisiin suuntiin ja esiintyä sädehtien kilpaa muiden tyttöjen kanssa. Ajatus ei varmastikkaan ole se, että erottuisi joukosta pogoilemalla miten sattuu ja kävelemällä aina eri suuntiin kuin muut? 

Uusi, upea posevalkkuni, Annika Tuoma <3 

Siksipä sain avukseni aivan timanttisen tanssinopettaja/poseerausvalmentaja/pt:n, Annika Tuoman Oulusta! En olisi voinut saada parempaa opettajaa kroppani hallintaan ja kääntelyyn, sen illuusion luomiseen, kuin Annikan! <3 Kävin eilen tapaamassa Annikaa ensimmäisen kerran Oulun Classic Gymillä, joka on entinen kotisalini, ja kuvasin pikku pätkän fiiliksistä ennen treenejä. (Kokeillaan oonko mä niin pro et osaan lisätä sen tänne...) 

Kasvukipuja

Fiilikset on pääsääntöisesti hyvät, joka päivä näen kovan työn tuloksia, ja nautin siitä fiiliksestä, että kaikki ne kolme vuotta verta, hikeä ja kovia treenejä alkaa tuottaa tulosta ja näkymään myös peilikuvassa. Urheilijan mentaliteetti alkaa muotoutua ja on helpompi ja helpompi uskoa omiin tavoitteisiinsa ja tehdä töitä niiden eteen entistä kovempaa. Usko itseen ja omaan tekemiseen vahvistuu päivä päivältä, vaikka tietysti on hetkiä jolloin peiliin katsoessa epäusko valtaa mielen. Tätä epäuskoa ja epäröintiä vastaan taistelen enää vain harvoin, mutta sen ei saa antaa yllättää. Fitness on fysiikkalaji, mutta henkisellä puolella on suuri merkitys kaikkeen tekemiseen. Siksi käyn aina välillä läpi asioita mielessäni ja psyykkaan itseäni uskomaan siihen omaan tekemiseen, sillä kaikkein suurin kynnys on uskallus. 

Sitten muistan, kuinka juttelin Lahdessa legendaarisen Don Juhani Herrasen kanssa kisaamisesta, ja kuka muukaan kuin ihan Mr. Olympiassakin asti kilpaillut mies tietäisi tästä aiheesta asian tai pari. Hän sanoi jotain, minkä painoin mieleeni ja josta pidän kiinni kynsin ja hampain: 

"Kisoissa pitää käydä harjoittelemassa, että osaa olla siellä. Ei heti voi mennä voittamaan, vaan ensin pitää harjoitella. Mutta mitenkään muuten kuin kisaamalla ei voi harjoitella kisaamista. Ei se ole niin vakavaa ensimmäisillä kerroilla, sinne mennään harjoittelemaan ja katsomaan, mitä vielä pitää kehittää. Se on prosessi." 

Tie on pitkä ja vasta alussa, mutta ensimmäiset askeleet on jo otettu.

Ihanaa viikonloppua! <3