Viikonlopun ahaa-elämyksiä ja herkuttelua

Mulla oli tänä viikonloppuna kerrankin vapaa viikonloppu, eli toisinsanoen paljon aikaa mietiskellä syntyjä syviä. Tällä kertaa mä mietin paljon herkuttelua ja sitä, että usein sanotaan että fitness tai laihduttaminen tai kilpaurheilu vaatii todella paljon itsekuria. Mutta entä jos se ei olisikaan ihan niin yksinkertaista? (Saatoin ehkä keksiä pyörän uudestaan viikonloppuna!)

Meillä koiratkin joutuvat harjoittelemaan itsekuria

Mä oon viime aikoina muutenkin pohdiskellut paljon asioita, jotka saattaa ensisilmäyksellä olla niitä potentiaalisia sudenkuoppia niin kilpaurheilijalle- kuin tavallisille treenaajille tai liikkujillekin. Niihin sudenkuoppiin kompastuu helposti, ja mieli lannistuu. Jos lähdetään siitä periaatteesta että liikunnan ja itsestään huolta pitämisen pitäisi olla kivaa, olisi ihan kivaa jos sieltä sudenkuopasta ei tarvitsisi aina olla kampeamassa itseään ylös jotta matka voisi taas jatkua.

Herkuttelu voi olla aika suuri sudenkuoppa monelle, ja minä ainakin kernaasti lukeudun niihin jotka sokerihiireksi tunnustautuu. Oon viime vuosina oppinut rakastamaan suklaata jota nykyään pystyn syömään jo melkein koko levyn illassa. Salmiakki on ollut mun salainen pahe aina, ja suolaiset herkut siihen kaveriksi. Ahh, leffailta makuunin karkkipussi toisessa ja sipsipussi toisessa kainalossa!! <3  Mutta se morkkis seuraavana aamuna, sehän on melkein pahempi kuin krapula?! No, toivottavasti ei.

Ensinnäkin, on ihan ookoo herkutella välillä. Ihan oikeasti. Ei se ole vaarallista, ja toisaalta jos pää pysyy paremmin kasassa sillä että tulee hyvä mieli kerran kuukaudessa siitä suklaalevystä (naiset, te tiedätte mitä mä tarkoitan!) niin go for it! Jos herkkupäivä on ansaittu niin, että viikolla on vedetty hyviä treenejä ja ruokailut on mennyt hyvin (ja jos on tavoite, niin ollaan ehkä päästy lähemmäs tavoitetta) niin on ehkä ihan oikeutettua päättää, että lauantaina saa syödä vähän ohi. Silloin se on suunniteltu, laskettu ja sovittu eikä siitä silloin tarvitse potea henkistä krapulaa.

Dieetillä pitäisi sitten pystyä kieltämään itseltään kaikki herkut, kakut, sipsit, salmiakit ja suklaat. Kuulostaa pahalta. Mutta entäpä jos sanonkin, ettei se ole niin kamalaa? Jos sanonkin, että kyse on asenteesta ja että se asenne jossa kiellät itseltäsi jotain, joutaa romukoppaan? (Tässä tulee se uusi pyörä:) Itsekuri sanana kuulostaa aika kamalalta jo itsessään. Kuri. Kuritan itseäni. Ai kauhee!? Siinä on liikunnan ilo ja riemu aika kaukana! Mutta jos valitsen, ja teen sen valinnan sen perusteella mitä haluan eniten? Sehän ei kuulosta ihan kamalan pahalta, vai mitä? Siitä fitneksessäkin on minun mielestäni kyse, ja pitäisi olla. Siitä, että halutaan jotain asiaa enemmän kuin niitä herkkuja - ei luovuta mistään eikä kuriteta itseä herkkuhimoissa, vaan tehdään valinta välittömän mielihyvän ja tulevan tavoitteen saavuttamisen (tulevan mielihyvän) välillä.

Kyllä meilläkin joskus syödään herkkuja!

Mutta noin niinkuin periaatteessa, jos on kuitenkin ihan sallittua herkutella joskus, niin miksihän sitä aina sitten mättää sitä ruokaa ja herkkuja niin paljon kuin ikinä jaksaa? Niinkuin ei koskaan enää saisi syödä mitään herkkua vaan ne mitä nyt saa luvan kanssa vetää, on viimeiset herkut koko maailmassa ikinä. Mietin tuossa että voisiko sitä järkeistää? Mä en ole koskaan itse ollut mikään kaksin käsin herkkuja vetävä tyyppi, mä maistelen pikkuhiljaa ja napostelen hissuksiin ja oon onnellinen vaan siitä että on jotain. Paitsi viime aikoina, kun oon lähtenyt tähän rohmuamisen kulttuuriin ja vetänyt mahan täyteen vauhdilla, kaksin käsin liiemmin enää maistelematta. Enemmän on nyt ollut parempi, ennen se oli vähän mutta hyvää- periaatteella.


Siksi oon alkanut pohtimaan sitä, että jos ottaisi vastuuta valinnoistaan ja kiinnittäisi niihin vähän huomiota sen sijaan että vain mättäisi aivottomana ruokaa ja herkkuja koko päivän, valitsisinko toisin? Jos otan pään mukaan valintoihini ja sovin itseni kanssa; tuota saan mutta tuota en tarvitse. Jos syön tuota, sen jälkeen ei tee enää tuota mieli. Ei ole pakko saada kaikkea juuri nyt, heti. En näe nälkää enkä näänny mihinkään, se on vain oma pääni joka tekee temppujaan jos en vähän katso sen perään.

Tavallinen ruokakin voi olla herkkua

Iltapalaherkut; savustettua lohta ja porkkanasuikaleita. Se on vain asennekysymys! ;)

Otetaan vastuu omista valinnoistamme, eikä mennä vaan kaikkien mielitekojemme mukana. Kyse ei ole rankaisusta, vaan morkkikselta pelastamisesta! Tehdään herkuttelusta taas sitä mitä sen pitäisikin olla - kiva mielen piristys ja hyvä asia.  

Stay strong, sistah!